Mentorin stoori
Mitä kaikkea oppimaani ja kokemaani voinkaan hyödyntää nykyisessä työssäni!
huudahtaa innostuneesti kokenut mentori Merja Carlander
Unelmat vai sattuma – mikä meitä johdattaa
Yrittäjämentorointi on yksi nykyisen työni antoisimpia asioita. Kesän kynnyksellä kyselin omilta aktoreiltani mistä he unelmoivat, missä haluaisivat olla kuuden vuoden päästä. Joiltakin unelma pulpahti kuin apteekin hyllyltä. Toiset pohtivat asiaa hiukan pidempään ja huomasin, että koko asian ajatteleminen tuntui melkein ahdistavalta. Monen yrittäjän arki on niin kiireistä, että unelmointi saa jäädä taka-alalle. Unelmat kuulostavat meistä monen mielestä haihattelulta. Unelmien ääreen kannattaa kuitenkin välillä pysähtyä. Jos ei tiedä mistä unelmoi, ei voi myöskään pyrkiä unelmiaan kohti.
Mitä sinä halusit olla lapsena? Minulla oli kaksi aika erilaista haavetta: olla balettitanssija tai Robin Hood. Balettitanssijan ura jäi toteutumatta jo omasta ruumiinrakenteestakin johtuen, mutta ehkä naispuolinen Robin Hood on jäänyt jollakin lailla elämään: ei niinkään ajatuksella ”varasta rikkailta ja jaa köyhille”, mutta intona ja uteliaisuutena kerätä ajatuksia, tietoa ja ideoita ja jakaa niitä eteenpäin.
Arvomaailma vaikuttaa oman elämämme valintoihin
Työn tekemisen mallin sain lapsuuden kodista. Vaikka isäni ei ollutkaan yrittäjä, elettiin meillä tavallaan yrittäjäperheen elämää. Vasta ensimmäisessä kesätyöpaikassani opin, että Suomessa onkin viisipäiväinen työviikko. Omien nuoruusvuosieni aikaan kesätöitä löytyi myös alle viisitoistakesäisille. Oli hyvä aloittaa työura ulkotsupparina ja edetä siitä tulevina kesinä puhelinvaihteen hoitajaksi ja lopulta kirjapitäjän apulaiseksi. Jokaisesta hommasta on oppinut asioita, jotka palautuvat vieläkin välillä mieleen. Nuoren kesäapulaisen sammakkoperspektiivistä pystyi myös ammentamaan omaan arvomaailmaansa asioita. Millä tavalla pitäisi ihmisiä kohdella? Millaisella johtamisella saa ihmiset tekemään innostuneena asioita ja olemaan oma-aloitteisia. Ja vastaavasti mikä on varma tapa tuhota kaikki luova ajattelu ja itsenäinen tekeminen.
Pysähtymisen paikkoja kannattaa hyödyntää
Lukioaikainen haave oli alkaa opiskelemaan psykologiaa. Opintopolku vei kuitenkin kaupallisille urille ja työskentelyyn lopulta rahoitusalalla. Muutamien vuosien jälkeen siirryin esimiestehtäviin ja lopulta henkilöstöjohtotehtäviin. Työtehtävien ohessa sain myös opiskella monenlaisia asioita liittyen ihmisten tukemiseen ja johtamiseen. Olen rekrytoinut, kouluttanut ja coachannut lukuisia esimiehiä, ollut mukana sekä työyhteisöjen kehittämishankkeissa että kriisien ratkaisemisessa. 90-luvun alun pankkikriisi oli kriiseistä rankin, mutta opetti myös paljon. Olin mukana viemässä läpi monia yt-neuvotteluja ja lopulta yksi Suomen Säästöpankin viimeisiä valojen sammuttajia.
Tarpeeseen tulleen toipumisajan jälkeen henkilöstötehtävät jatkuivat toisessa pankissa. Pätkää työttömänä muistelen jälkeenpäin yhtenä elämäni hyvistä jaksoista. Oli aikaa pysähtyä ja ladata akut. Aikaa viettää bonuslasten kanssa. Ja aikaa todeta, että henkilöstöjohtaminen ja esimiesten tukeminen kiinnostaa edelleen. Yrittäjyys ei vielä tuossa vaiheessa tullut mieleen varsinkin kun monen yrittäjän tilanne talouskriisistä johtuen oli kärsinyt. Pankkikriisin aikaiset työvuodet ja työttömyysaika lisäsivät kuitenkin uskoa omiin selviytymiskykyihin.
Miten ajatus yrittäjyydestä kypsyi
Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olisi aika oppia uutta ja tehdä jotakin muuta. Silloinen työnantajani suosi ja tuki ihmisten liikkumista tehtävistä toiseen. Noina vuosina opin hurjasti lisää liiketoiminnan suunnittelusta ja rahoitusalasta. Jotakin kuitenkin puuttui. Huomasin kaipaavani takaisin tukijan ja kanssakulkijan rooliin. Miten voisin yhdistää kaiken hankkimani osaamisen joksikin uudeksi kokonaisuudeksi? Osaisinko luoda itselleni juuri sellaisen työn, jossa pääsisin toteuttamaan unelmaani. Vaihtoehdoista parhaimmaksi osoittautui ryhtyminen yrittäjäksi.
Parasta omassa työssäni on saada olla mukana kehittämässä asiakkaitteni toimintaa ja tukemassa heitä yrityksen tai yhteisön eri vaiheissa. Viimeisten vuosien aikana olen ollut mukana sekä kasvavien yritysten kehittämisessä että vakiinnuttamisessa. Kehittämishankkeisiin on kuulunut myös julkisen sektorin johtoryhmätyön kehittämistä. Toimin myös yrittäjien mentorina tukemassa heitä liiketoiminnan ja oman yrittäjäidentiteetin kehittämisessä.
Miten yksilöt ja työyhteisöt säilyttävät toimintakykynsä haastavissa tilanteissa? Miten toipua vastoinkäymisistä ja säilyttää usko omiin vahvuuksiin ja vaikuttamismahdollisuuksiin? Resilienssiä, ominaisuuksia, jotka auttavat löytämään uusia ratkaisuja eikä vain selviämään vaikeuksista, tarvitaan työelämässä entistä enemmän. Kykyä nähdä selvemmin ne asiat joihin voi vaikuttaa ja kykyä myös löytää uusia ratkaisuja. Tässä haluan erityisesti olla tukemassa omia asiakkaitani.
Mistä sitten itse haaveilen – missä olen kuuden vuoden päästä?
Tällä hetkellä tuntuu, että olen unelmahommassani. Ratkaisujen löytäminen yhdessä asiakkaan kanssa on palkitsevaa. Jokaisen asiakastapaamisen jälkeen totean myös itse oppineeni taas jotakin uutta.
Rakastan matkustelua. Ehkä kuuden vuoden päästä kokoan yrittäjäryhmiä jossakin ulkomailla ja ratkomme yhdessä yritysten ja yrittäjyyteen liittyviä haasteita.
Muistakaa haaveilla!
Hyvää kesää toivottaen
Merja Carlander
www.merjacarlander.fi
