Minusta on tullut nyökkääjä – Viran puolesta ja palkkaa vastaan
Monen vuoden opetustyön ja muun esiintymiskokemuksen jälkeen osaan asettua puhujan asemaan. Tiedän, miltä tuntuu puhua salilliselle ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään, selailevat laitteitaan tai muuten vain ovat henkisesti poissaolevia. Ei kauhean rohkaisevaa! Empaattisena ihmisenä haluan osoittaa puhujalle, että olen paikalla ja kuuntelen. Niinpä minusta on tullut nyökkääjä.
Rutiininomainen yksi nyökkäys: Jatka vain, olen edelleen mukana.
Hidas, mietteliäs nyökkäys: Niin, totta, asiaa voisi ajatella noinkin, nyt tuli ajattelemisen aihetta.
Innokas, kolmen kerran nyökkäys: Kyllä, tuo oli hyvä pointti, olet aivan oikeassa!
On olemassa myös nyökkäys taaksepäin. Kun kuulee jotain todella mullistavaa, pää kallistetaan taakse. Takanyökkäyksen tehoa lisää silmien levittäminen mahdollisimman suuriksi ja jalkojen ojentaminen v-asentoon. Puhuja saa olla tyytyväinen itseensä, jos saa edes kerran elämässään salillisen kuuntelijoita takanyökkäämään.
Harjaantuneena nyökkäilijänä osaan jo toimia aktiivisesti, vaikka välillä uppoisin omiin ajatuksiini. Joskus, onneksi tosi harvoin, huomaan, että tilaisuus on omalta kannalta ajan haaskausta. Silloin on parasta nousta, nyökätä kiitokseksi ja poistua paikalta.
Nyökkäilystä on hyötyä työuralla tulevinakin vuosina. Kävin Kevan sivuilla katsomassa tulevaa eläkeikääni. Koska luultavasti istun esityksiä kuuntelemassa vielä harmaana toimistopantterina, vanhuuden vapinaan ei kiinnitetä niin paljoa huomiota, jos nyökkäilytottumukseni tunnetaan. Ja tietysti iltapäiväkokousten pilkkiminen menee samaan piikkiin.
Pitkän päivän jälkeen kotimatkalla peura nousee tien varteen, mutta kääntyy sitten takaisin. Nyökkään sille hyväksyvästi.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.