Vieraskynä – Elämä täynnä esteitä vai mahdollisuuksia
Mitä sinä näet omasta peilistäsi?
”Ikuisessa ajankulussa vuosi muodostaa yksikön, joka alati uudelleen toistuu, mutta ei koskaan täysin samanlaisena. Vuosien pituus on tarkalleen sama, ja ne elävät aina samat vuodenajat. Mutta niihin liittyvät sääsuhteet vaihtelevat alituisesti ja ilman sääntöä. Säät luovat puitteet elolliselle luonnolle ja sen mukana myös toimeentulolle” – Kustaa Vilkuna, 4. syyskuuta 1950
Vuosi 2018 on saatu päätökseen. Mitäköhän uusi vuosi tuo meille tullessaan? Jotenkin vuodenvaihde on edelleen ihmisen elämässä luonteva hetki tarkastella menneisyyttä ja miettiä tulevaisuutta. Säätkin vaikuttavat edelleen merkittävästi meidänkin elämäämme, vaikka emme olisikaan maanviljelijöitä tai jäätelökauppiaita.
Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen. Vaikutusmahdollisuudet omaan tulevaisuuteemme ovat ainakin meidän yhteiskunnassamme nykyisin aivan toisenlaiset kuin vielä vuosikymmeniä, puhumattakaan vuosisatoja sitten.
Tulevaisuutta on pyritty ennustamaan monin tavoin. Meillekin monelle uudenvuoden tina lienee ollut perinne ainakin vielä lapsena. Aikoinaan myös peiliin katsomisen, ”onnenpeilin”, avulla pyrittiin ennustamaan tulevan vuoden tapahtumia. Kaksi peiliä asetettiin vastakkain ja näiden väliin reunojen kohdalle kaksi kynttilää. Peilistä näkyy satojen kynttilänliekkien valaisema salaperäinen kuja. Yksinäisessä huoneessa vuodenvaihteen sydänyönä katsoja alkaa tuijottaa peiliin kohti sarjan äärimmäistä pistettä. Eipä aikaakaan niin peilissä alkaa hahmottaa asioita. Perimätiedon mukaan peilissä näkyi milloin sulhanen, milloin kuolema. Näihin enteisiin myös uskottiin.
Nykyihminen tietää, että psyykemme on saattanut muokata näyn omien toiveidemme ja pelkojemme mukaisiksi. Vai tiedämmekö? Vaikka emme enää uskoisikaan tinan tai peilin taikaan, toiveet ja pelot vaikuttavat edelleen vahvasti siihen, miten me näemme tulevaisuuden. Joskus pelot saattavat jopa estää meitä toivomasta.
Aikaisemmat kokemuksemme ovat meille sekä rikkaus että rasite. Olemme rakentaneet itsellemme esteen jonkin kaukaisen epäonnistumisen perusteella. Mutta muistanko edes oikein, miten asiat oikein tapahtuivat, mitkä olivat olosuhteet ja millainen olin itse, kun tämä tapahtui. Itse törmäsin taas kerran arkistoja siivotessa oman muistin rajallisuuteen. Löysin omia päiväkirjamerkintöjäni vihosta, jonka alkupuolella oli muistiinpanoja yhdeltä luennolta. Olipa hätkähdyttävä kokemus käydä läpi nuo tapahtumat uudelleen. Muistini oli pyyhkinyt niistä osan pois ja rakentanut tarinan uudelleen. Muisti ja varsinkin tunnemuistot hämäävät. Muistamme väärin ja siirrämme uskomukset myös tulevaisuuden ratkaisuihin. Tämä oma tapahtumahetkien aikaan kirjoitettu ”todistajalausunto” auttoi minua ymmärtämään miksi olin jättänyt joitakin mahdollisuuksia hyödyntämättä myöhempinä vuosina uuden epäonnistumisen pelossa.
Elämä tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Mitä kaikkea olenkaan oppinut näinä vuosina. Mitä minä haluaisin nähdä omassa tulevaisuuden peilissäni.
Olisinko nyt valmiimpi, rohkeampi, tietävämpi, viisaampi tarttumaan sellaisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka tekevät minut epävarmaksi. Mokaamisen pelko on meille monelle tuttu tunne.
Millaisia asioita sinä toivot näkeväsi omassa onnenpeilissäsi? Mikä sinua estää pyrkimästä niitä kohti? Onko este todellisuudessa vain sinun pääsi sisällä? Voisiko esteet pilkkoa pienempiin osiin ja pohtia miten ne ylitetään pala kerrallaan? Ovatko esteet oikeasti myös järjellä perusteltavia vai enemmänkin omia tunteita? Vielä eräs tärkeä kysymys: mitä voi pahimmillaan seurata, jos yritykseni epäonnistuu? Kaduttaisiko jälkeenpäin, jos ei edes yritä?
Aikoinaan työnohjaajatutkintoa opiskellessani kävimme läpi myös monia menetelmiä, joilla voimme auttaa ohjattavia pohtimaan omaa rooliaan ja jäsentämään omia tunteitaan. Ohjattavalle tarjotaan työkaluja ratkaisujen löytämiseksi, mutta jokaisen on kuitenkin löydettävä oman näköinen ratkaisu.
Erästä työkaluna toimivaa kysymyssarjaa käytän välillä myös itseni kanssa. Kirjoitan omia ajatuksia ja vastauksiani Wordilla koneelle tai välillä paperille. Kysymyksiä voit käydä läpi myös oman luottohenkilösi, ystävän tai ohjaajan kanssa. Tällöin toisen henkilön tehtävänä on vain esittää kysymys ja kuunnella. Tätä työkalua voit hyödyntää vaikkapa miettiessäsi mitä konkreettista toivot uudelta vuodelta. Ja ennen kaikkea, miten voit auttaa itseäsi toteuttamaan oman toiveesi.
Tässä minun omaan toiveeseeni liittyvä keskustelu itseni kanssa esimerkkinä. Kysymyslista minulla on koneella valmiina odottamassa mitä erilaisempien asioiden pohtimista.
- Kerro minulle mikä sinua askarruttaa?
- Harmittaa, kun jotkut kielet tuntuvat niin vaikeilta.
- Kerro lisää
- No, kun me vietämme kaikki kesät Sveitsissä ja en vieläkään osaa oikein kunnolla saksaa.
- Mitä siitä seuraa?
- Pärjään kyllä turistina melko hyvin, mutta oikein kunnon keskusteluun on vaikea osallistua.
- Miksi ajattelet näin?
- No yksi syy on varmaan, että pelkään mokaavani ja tekeväni virheitä.
- Mitä siitä seuraa?
- Yritän miettiä kovasti, miten sanoisin jonkin asian ja sitten porukka puhuukin jo aivan muusta aiheesta ennen kuin minä saan mietittyä, olisiko tässä datiivin vai akkusatiivin paikka.
- Mitä sinun pitäisi tehdä?
- Pitäisi varmaan taas alkaa kerrata asioita ja lukea vaikka lehtiä saksaksi.
- Mitä siitä seuraa?
- Yleensä kesäloman loppupuolella kielitaito on jo paljon parempi, kun kieltä kuulee, on lueskellut lehtiä ja yrittänyt osallistua enemmän keskusteluun: yrittää puhua saksaa eikä vaihda kieltä englanniksi.
- Mikä sinua estää?
- Ei oikeastaan mikään, tai siis se mokaamisen pelko. Aikapula.
- Mitä aiot tehdä?
- Alan jo heti vuoden alusta kertaamaan kieltä enkä vasta toukokuussa. Ostan saksankielisiä aikakausilehtiä. Katson netistä saksankielisiä ohjelmia.
- Mitä siitä seuraa?
- Todennäköisesti ensi kesänä on paljon mukavampaa, kun voin osallistua enemmän keskusteluun. Muiden ei myöskään tarvitse aina olla kohteliaita ja vaihtaa kieltä englanniksi.
- Mitä teet?
- Merkitsen kalenteriin viikoittaisen opiskeluajan ja ajan jolloin katson jonkun leffan. Ja lähden nyt saman tien ostamaan R:ltä jonkun hyvän lehden.
- Miltä nyt tuntuu?
- Hyvältä. Tämän toiveen toteuttamiseksi taisi tulla tehtyä konkreettinen uudenvuoden lupaus!
Onnea vuodelle 2019. Tee itse jotakin, jotta toiveesi toteutuu. Älä odota hyvää haltijaa. Yleensä onnellisuuskin tulee seurauksena omista ponnisteluista.
Ps. Valokuva on otettu kesällä Sveitsissä Bad Ragazissa, jossa järjestetään joka toinen kesä Euroopan suurin ulkoilmataidenäyttely. Tämä peiliteos muistutti Linnanmäen hullunkurista peilisalia: toisessa peilissä näytät pitkältä ja hoikalta, toisessa paksulta ja kolmannessa vartalosi on kiharalla.
Tulevaisuuden ennustaminen onnenpeilin avulla on lyhennelmä Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto-kirjasta.
Merja Carlander