Viran puolesta ja palkkaa vastaan – Tehtävänä hyvinvointi

Heikki aloitti kokouksen. Hänestä oli tehty LAPE-agentti, ja hän oli laittanut jopa kravatin tätä ensimmäistä kokousta varten. Esimiehemme Eero, joka oli kolmen päivän koulutuksessa Turussa, oli antanut meille tehtäväksi aloittaa kunnan hyte-työn valmistelun. Lape, hyte ja sote liittyivät kaikki jotenkin toisiinsa, mutta me olimme puhuneet niistä niin kauan, että olimme unohtaneet, mitä ne tarkoittavat.

– No niin, aloitti Heikki ja suoristi solmiotaan. – Eero pyysi minua, LAPE-agenttia, vetämään tämän palaverin. Tarkoituksena on pohtia, miten meidän kuntaan imuroidaan mahdollisimman paljon hyte-rahaa. Toisin sanoen, miten edistetään kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä niin, että se huomataan Helsingissä asti.

– Kaikkihan lähtee kunnan arvoista, aloitti Seppo. – Tarvitaan selkeät perusarvot. Lopetetaan hömppäaineet ja paapominen kouluissa, ja opetetaan nuoriso hiihtämään. Liikuntaa ja raitista ilmaa. Silloin tulee unikin illalla. Terve, liikunnallinen nuoriso, niin kuin antiikin Spartassa.

– Ja kolmannessa valtakunnassa, minä mutisin.

– Ainakin kuntalaisten ylipaino on selkeä mittari, Mauno sanoi. – Mutta miten mittaus järjestetään? Pidetäänkö pistokokeita?

– Olisiko joku joukkopunnitus hyvä? ehdotti Irma. – Teknisen puolen miehet voisivat kulkea karjavaa’an kanssa ja tehdä yllätysiskuja paikkoihin, missä on ihmisiä koolla, vaikkapa 50-vuotisjuhliin.

– Sillä voisi olla hyvä pelotevaikutus, pohti Heikki, – Ja se kieltämättä edistäisi meidän päämääriä. Mutta toisaalta se lisäisi kuntalaisten stressiä, ja stressillä on kielteinen terveysvaikutus.

– Jos upotetaan vaaka marketin kynnysmaton alle ja punnitaan kaikki ylikävelijät? ehdotti Mauno.

– Se taas voisi vähentää kaupassa asiointia, sanoi Heikki. – Kauppiaat eivät tykkää, ja yritykset pitäisi saada tässä yhteistyökumppaneiksi.

– Ajattelin, että voitaisiin lisätä liikuntaa laittamalla viraston A-ovi lukkoon ja neuvotaan käyttämään Ö-ovea, Mauno sanoi. Hän oli selvästi perehtynyt asiaan jo ennakolta. – Hissin käyttö sallitaan vain lääkärintodistuksella.

Samassa ovi aukesi, ja ryhmän viimeinen jäsen Anneli saapui sisään. Hän nojasi huohottaen ovenpieleen ja pyyhki hikeä otsaltaan. – Jestas sentään, hän sai sanottua, – Joku oli lukinnut pääoven, kiersin koko rakennuksen ennen kuin pääsin sisään, ja sitten vahtimestari vielä kielsi käyttämästä hissiä.

Mauno ja Heikki nyökkäsivät toisilleen tyytyväisinä.

Mauno oli päässyt vauhtiin. – Tässähän kunnat kilpailevat rahoista keskenään. Sen sijaan, että treenataan oman kunnan väkeä, mehän voitaisiin lihottaa naapurikuntalaisia!

– Totta! Heikki innostui. – Voisimme aloittaa niistä, jotka ovat meillä töissä. Ota lisää pullaa, Irma! Kaatakaa Irmalle lisää mehua! Heikki otti sokeripalan kahvitarjottimelta ja nakkasi sen Irman mukiin.

– Ja sitten lähetetään naapurikunnan hyte-porukalle kakku joka perjantai. Ja kopallinen Muumi-limua!

– Kunnassa tarvitaan myös jonkinlainen palkkiosysteemi, jatkoi Heikki. – Kilpailu kylien välille? Tai kunniakirja kuntalaisille pururadan kiertämisestä?

Annelin hengitys oli jo tasaantunut. – Tuli tuossa rappusissa mieleen, hän sanoi, – Isoisäni veljellä oli tapana juosta iltaisin ympyrää metsässä. Arvatkaa mitä hän siitä sai? Kunnanlääkäri lähetti hänet hoitoon!

Heikki siirsi pullan Annelin lautaselta Irman lautaselle.

– Muistetaan myös, että hyte lähtee kotoa. Jokainen meistä voisi tehdä jonkin hyvinvointilupauksen.

– Minä voisin pysyä irti tupakasta, sanoi Irma.

– Ethän sinä polta, sanoi Mauno.

– Enkä aio aloittaakaan, sanoi Irma arvokkaasti.

– Minä voisin olla stressaamatta töistä, sanoi Mauno.

– Mutta ethän sinä… aloitti Irma.

– LAPE-agenttina tietenkin teen oman hyvinvointilupaukseni, Heikki sanoi, – Mutta en voi luonnollisestikaan kertoa sitä vielä.

– Mitä se agentin tehtävä edes tarkoittaa? minä kysyin. – Mitä sinun tehtäviisi kuuluu lape-agenttina?

Heikki riisui silmälasinsa ja pyyhki niitä villapaitansa helmaan. – Minun ei ehkä pitäisi paljastaa koko toimenkuvaani.

– Et kai sinä salainen agentti ole, nauroi Anneli, – Vai onko sinulla lupa tehdä jotain, mitä ei hallintosäännössä mainita?

– Minun ei todellakaan pitäisi puhua siitä, sanoi Heikki, ja tarkasteli silmälasiensa linssejä valoa vasten.

– Et taida tietää itsekään, Irma sanoi.

– Kyllä se selviää ajan kanssa, sanoi Heikki. – Viimeistään kun sote tulee.

– Jos sote tulee, sanoimme kuorossa.

– Tuo alkaa olla vanha vitsi, Heikki totesi. – Tulee sote tai ei, hyte meillä on aina hommanamme.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.