Viran puolesta ja palkkaa vastaan – Koska se kesä oikein on?
Löysin edesmenneen äitini papereista Kersti Bergrothin tutun ajatelman, jonka äiti oli leikannut lehdestä ja laittanut talteen.
”Kesäkuu on vasta odotusta, heinäkuu jo lopun alkua, missä on tyyni, kestävä kesä? Ei muualla kuin ajatuksissamme talvella.”
Tunnistan ajatuksen. Talvella ajatellaan kesää. Kun harjaa autoa puhtaaksi lumesta ja jännittää akun puolesta startatessa, ajattelee, että kesällä tämäkin olisi helpompaa. Mutta kesää ajatellaan myös samalla tavalla kuin kotia ajatellaan ulkomaanmatkalla. Mitä kaikkea voikaan tehdä sitten kun on kesä! Etäisyys tekee suunnittelusta helpompaa. Ei nyt, mutta sitten.
Kesää odotetaan. Vaikka itse pidän talvesta enemmän, kevään eteneminen tuntuu asioiden edistymiseltä. Joskus takatalvi tai satunnainen keväinen lumipyry tuntuvat henkilökohtaisilta takaiskuilta. Eikä kevääseen koskaan totu. Lumihankien haihtuminen ja koivujen hillittömän vihreät hiirenkorvat tuntuvat edelleen ihmeeltä, joka vuosi.
Vaikka syksystä tykkäisikin, heinäkuun pimenevät illat synnyttävät haikeuden. Vastoin kaikkea järkeä, kesän loppuminen tuntuu pahalta. Onko se pohjoisten kansojen geeneissä vai oppimisen tulosta? Suomalaisessa kulttuurissa syksystä kerrotaan synkästi, keväästä ja kesästä iloisesti. Kesä on suomalaisten jokavuotinen kultakausi. Jopa niin, että kysytään onkos tullut kesä, jos talvella on pieni ilonpilkahdus.
Paratiisissa on aina kesä. Tämä on yleismaailmallinen ilmiö, ei vain suomalaisten ajatus. Ei siellä muuten tietysti alasti tarkenisikaan. Mutta sataako siellä koskaan?
Nyt on kellot siirretty kesäaikaan. Kalenterintekijän kesäkuukausia ovat kesä-, heinä- ja elokuu, terminen kesä kestää neljä kuukautta. Mutta milloin se kesä oikeasti on? Onko kesä silloin, kun loma, vai silloin, kun säätila on toiveiden mukainen? Vai silloin, kun ensimmäiset pääskyset on bongattu ja Nuuskamuikkunen on leiriytynyt joen varteen? Työpaikoilla tehdään nyt tärkeitä päätöksiä, kun lomalistoihin merkitään lomatoiveita. Kesä laitetaan tilaukseen.
Kesä ei tule käskemällä. Kesäsää on oikullinen ja tekee meidän toiveistamme pilaa. Sateet loppuvat, kun sinun lomasi loppuu. Ai ei saisi sataa sinä viikonloppuna, kun sinulla on puutarhassa isot juhlat? Kesä on ikuinen keppostelija. Kesä tulee eri aikoina ja eri hahmoissa. Kesä kannattaa ottaa vastaan silloin, kun se itse tahtoo tulla.
Ole valmiina. Ihan pian on kesä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.