Korona-arki, koronaminä, työminä ja etätyöminä

Kuvat: valokuvaaja Krista Riitinki

Korona-arki, työ ja kesäaamu – kuinka ihana yhdistelmä tämä voikaan olla. Montako päivää on ollut samanlaista, ei enää muista. Monella päivittäinen kaava on aika samanlainen tällä hetkellä. Onneksi nyt on tosin luvattu jo valoa tunneliin, kun kesäkuu koittaa ja ehkä alkaa purkautua osa rajoituksista.

Kello on nyt 6,30 maaantaina, ja istahdan terassille aamukahville. Ajattelin samalla kirjoittaa tätä tulevan torstain postausta. Ilma on utuinen, samettinen ja lempeä kesän hurmaavien tuoksujen ympäröimänä. Aika viileä on, mutta silti tuleva kesä kurkkii nurkan takana. Ilma antaa raikkaan tuulahduksen kasvoilleni. Tuntuu kuin tuo utuinen ilma kietoutuisi ympärilleni.

Ympärilläni on aivan hiljaista lukuunottamatta lintujen upeaa laulua. Elämä on uskomattoman hienoa tähän aikaan vuodesta. Haluaisin kellon pysähtyvän tähän hetkeen, jotta voisin istua vain tässä pitkän pysähdyksissä olevan ajan. No sen verran on viileä että on varmaan siirryttävä kuitenkin sisätiloihin kirjoittamaan.

Tästä keväästä tuli aivan erilainen kuin olisi ikinä unelmissaankaan voinut kuvitella. Korona-arki on muuttanut elämää, ja päivät ovat toisensa veljeksiä. Osassa perheitä kotoilu on muuttunut kaaottiseksi ja osassa rauhallisemmaksi. Varmaa on, että se on muuttunut. Arjessa tarvitaan nyt voimavaroja. Jos haluat lukea lisää voimavaroistasi katso täältä.

Arjen keskellä huomaan päivien olevan aika samanlaisia. Aloitan aamun juomalla kahvia, kuten tänäänkin. Kahvia kuluu enemmän kuin normaalisti. Laitan joka aamu hiukset, pukeudun ja siistiydyn työkuntoon. Hiusten laittaminen auttaa heräämään, ja on rutiini töihin lähtemiseen. Teen itsestäni työminän ja etätyöminän. Jatkuva etätyö kouluttamisessa on ollut mielenkiintoista. Koulutan etäkanavan kautta, ja se on toiminut hyvin. On kuitenkin ihan selvää, että livenä voi antaa aivan varmasti kouluttajana lisämausteita enemmän kuin etänä.

Sitten juon vielä uudelleen kahvia, jonka avulla olen virkeämpi aloittamaan työt. Joka aamu mietin, että pitäisi käydä ulkona ennen kuin kiipeä työhuoneeseen. Joinakin päivinä olen niin tehnytkin, mutta aivan liian harvoin. Toiset kahvit saatuani kiipeän yläkertaan työhuoneeseen ja aloitan päivän etätyöt. Minusta on tullut etätyöminä. Kaikki tapahtuu tuon työhuoneen seinien sisällä. Istun koneen ääreen ja aloitan työpäivän.

Toisinaan kannan kyllä koneeni sohvan nurkkaan vähäksi aikaa, jos työ on sinä päivänä kirjoittamista tai aineistojen tekemistä. Silloin voin välillä istahtaa sohvalla ja vaihtaa ympärillä olevaa maisemaa. Tällä saan vaihtelua päivään sopivasti, ja lisää energiaa itselleni.

Entä sitten ruokaa, huh. Kaikkina päivinä on ruokahaaste. Tuntuu että joka päivä on keksittävä ruokaa, tehtävä ruokaa, ostettava ruokaa, syötävä ruokaa. Mitähän tänään laitettaisiin, entä huomenna. Olisko kalaa taas, sitä on syöty kahtena viime päivänä. Saisiko jotain nopeasti ja helposti tehtyä. Pitäisikö tilata ruokaa? Ei jaksa kun tuleminen kestää niin kauan. Ajaisiko hakemaan noutolounaan jostain, no ei taida ehtiä tässä välissä. Eli nyt on keksittävä jotain kaapista. Ruuasta on tullut jokapäiväinen ilmiö, joka alkaa hallita korona-arkea. Tästä varmaan jo käy ilmi, että en ole erityisen innokas ruuanlaittaja. Mieluiten söisin jotain valmista, no kaupasta saa sitäkin. Voin vain kuvitella millaista osaa päivästä ruuanlaitto näyttelee pienten lasten perheissä tällä hetkellä.

Mitä kaipaan korona-arjessa?

No sitä lounasta, joka olisi valmiina. Ei tarvitisi laittaa mitään. Ei tarvitsisi miettiä koko ruokaa, joku teksisi sen valmiiksi. Opiskelijoita ja livekoulutuksia kyllä, mutta onneksi tämän päivän etätyövälineet mahdollistavat vuorovaikutuksen koulutuksen aikana. Sinänsä päiväni eivät ole radikaalisti muuttuneet ja koen, että jaksan hyvin myös etätyöminänä.

Ehdottomana pidän kyllä ulkoilua, jos sitä ei tee, on jaksaminen varmasti heikompaa. Ulkoilu auttaa suuresti tasapainottamaan koronan kanssa sisällä istumista. Fyysinen ja henkinen vointi paranee. Ulkoilu kannattaa suunnitella arjen rutiiniksi koronan keskellä. Joka päivä on mentävä ulos. Tekee siellä sitten mitä itse haluaa. Olen aina liikkunut todella pajon ja metsissäkin, mutta nyt korona-arjessa olen ”löytänyt” eri tavalla metsän tuoman rentouttavan tunnelman. Vaikka liikun nelijalkaisen ystäväni kanssa joka ilta ja käyn välillä myös juoksemassa, niin kaipaan selvästi korona-arjen keskelle jotain muuta ulkoilua vielä. Olen korona-aikana käynyt eripuolilla metsiä tekemässä lenkkejä. Ne ovat uskomattoman energisoivia. Tuntuu, että mitään muuta ei tarvitse elämään kuin metsän, läheiset, ihmiset, työn ja etätyöminän.

Arjen keskellä usein unohtuvat erilaiset pienet elämän ihmeet ja asiat, joista kannattaa nauttia. Myös korona-arjessa ja etätyöminälle kannattaa suoda pieniä ihania hetkiä vaikka aamukahvin muodossa terassilla. Tämä aamun hetki palkitsee energialla. Antaa pehmeän laskun kohti työpäivää. Tuntuu aivan ihanalta aloittaa työt.

Jos haluat lukea lisää tunnetaidoista, katso tämä juttu.

Aamun heräämisellä on merkitystä. Sanotaan, että liikunta aamusta auttaa jaksamaan paremmin. No tämä aamukahvilla ulkona istuminen ei ole kovin tehokasta liikuntaa, mutta pelkkä ulkoilma tuntuu valuvan kehon läpi. Tuntuu kuin se lisäisi solujen energiatasoa ja käynnistää aivoni paremmin kuin sisällä istuminen. Etätyöpäivä tuntuu paljon mielekkäämältä aloittaa. Tämä on saatava taas tavaksi tänä kesänä.

Hyvinvoinnista löydät hyvän jutun täältä.

Etätyössäkin kannattaa miettiä, mikä tuottaa itselle energiaa sekä lisää omaa keskittymiskykyä. Pienet hetket voivat olla merkityksellisiä. On sanottu, että jo 3-5 minuutin tauko lisää keskittymiskykyä työssä. Jos yrittää tehdä liikaa, liian nopeasti tai ilman taukoja, tekee itselleen karhunpalveluksen. Muuttuukin hitaammaksi ja tehottomammaksi.

Tavoitteiden suunnitteluun löydät työvälineen täältä.

Ihanaa etätyöpäivää etätyöminän seurassa minulle ja sinulle, olet sitten etänä tai työpaikalla.