Mentorin päiväkirja – Mentorin kanssa asioita pallottelemalla voi yllättää jopa itsensä

Asioiden pohdiskelu mentorin kanssa ei ole pelkkää faktojen pallottelua. Mukana on myös paljon ”mutua” ja ”jossittelua”.  Osa mutustelusta liittyy menneisyyteen, mutta tähtäin on kuitenkin tulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttää millaista faktaa pallotelluista asioista syntyy.

Olipa sitten kyseessä mentorointi, caoching tai työnohjaus niin säännöllisin väliajoin palataan keskustelemaan vahvuuksista ja heikkouksista. Tilanteen analysoinnissa saatetaan hyödyntää työpersoonallisuusarviointia tai hiukan yksinkertaisempaa SWOT-nimellä tunnettua nelikenttämenetelmää. Nelikentän avulla voidaan tunnistaa kehittämiskohteita, pohtia ratkaisua ongelmiin tai vaikkapa kehittää yrityksen tai yhteisön strategiaa. Analyysiä voidaan käyttää myös yksittäisen henkilön oman työn tarkasteluun. Vahvuuksien ja heikkouksien yhteydessä keskitytään ns. sisäiseen ympäristöön ja ulkoista maailmaa tarkastellaan sen tuomien mahdollisuuksien ja uhkien valossa.

Kehotan asiakkaitani muuttamaan omassa nelikentässään sanan heikkoudet kehittämiskohteiksi. Usein sana heikkous mielletään asiaksi, jolle ei voida tehdä mitään. Analyysi, jossa vain todetaan asioita, ei potki meitä eteenpäin tekemään jotakin.  Termien psykologisella vaikutuksella on suuri merkitys. Jos jokin asia on kehittämiskohde, silloin keskitytään miettimään toimenpiteitä. Mitä pitäisi tehdä: mitä pitäisi tehdä eri tavalla kuin ennen.

Omien henkilökohtaisten vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Meillä saattaa olla negatiivisia uskomuksia itsestämme, joille ei oikeastaan löydy perusteita. ”Minulla ei ole kielipäätä.” ”En osaa puhua isolle joukolle.” ”Tämä digitalisaatio ei oikein ole mun juttu.” ”Olen introvertti asiantuntija, ei minusta ole esimieheksi.” Jotkut käsitykset omasta itsestämme saattavat perustua hyvinkin varhaiseen kokemukseen ja saamaamme palautteeseen.

Onnistuminen ja menestyminen riippuu usein paljon enemmän omasta asenteestamme kuin vaikkapa älykkyydestämme. Älyäkin on niin monenlaista. Toisinaan asiakas ”löytää” itsestään sellaisia vahvuuksia ja osaamista, joiden arvoa hän ei ole itsekään tajunnut. Tämä tulee hyvin esiin myös työyhteisön vahvuuksia pohdittaessa: yksityiskohtiin sinnikkäästi pureutuva ja laajoja kokonaisuuksia hahmottava kaksikko saattaa olla lyömätön työparina.

Motivaatiollamme on keskeinen vaikutus aikaansaamiseen ja onnistumiseemme. Jos sinulla on intohimo johonkin asiaan, jaksat paljon sinnikkäämmin pyrkiä sitä kohti. Mentorin kanssa on hyvä pohtia yhdessä, onko se mitä juuri nyt teet työkseni juuri sitä, mitä haluat. Vai oletko vain jotenkin ajautunut nykyiseen työhön tai tilanteeseen.  Katsetta kannattaa nostaa hiukan kauemmas tulevaisuuteen ja pohtia, missä näet itseni viiden vuoden päästä, jos jatkat nykyisellä tavalla. Jos tulevaisuudenkuva on innostava ja positiivinen, kannattaa jatkaa samaan suuntaan. Jos sen sijaan huomaat, että tulevaisuuden kuva suorastaan masentaa, on korkea aika pohtia muutosta.

Jokin aikaa sitten pohdin yhden yrittäjäkollegani kanssa hänen saamaansa toimeksiantotarjousta. Kollegan kuvailusta nousi esiin enemmänkin epäilyksen siemeniä kuin kutkuttava innostus ottaa toimeksianto vastaan. Juuri ääneen puhuminen ja asioiden sanoittaminen tekee itselle näkyväksi sekä positiiviset että haastavat puolet. Välillä kannattaa myös luottaa omaan intuitioon. Intuition takana meillä on usein kuitenkin paljon omaa kokemusta, jonka avulla voimme punnita onko intuitiomme vain merkki epävarmuudesta vai oikeasti varteenotettava asia.

Epäröinti ja ”yön yli nukkuminen” on varsinkin suuria päätöksiä tehtäessä viisasta. Harkitessa voi punnita päätöksen erilaisia vaikutuksia. On myös hyvä kuulostella tunteitaan. Johtuuko epäröinti epäonnistumisen pelosta vai löytyykö sille järkiperusteita.

Epäonnistumisen pelko saa meidät jäämään sellaiseen tilaan, jota emme oikeastaan halua. Kun ei yritä, ei voi myöskään epäonnistua. Kannattaisiko ennemminkin pohtia, mitä menetämme, jos emme edes yritä. Saatamme pohtia mentoritapaamisessa myös, mistä epäonnistumisen pelko johtuu. Joskus pelko on suorastaan lamauttava. Ehkä konkreettinen esimerkki voisi olla esiintymispelko.

Muistan itse omasta lapsuudestani ensimmäiset koulun laulukilpailut. Pääsin lähikoulujen loppukisaan. Kun vuoroni tuli, astuin lavalle, niiasin ja säestäjä löi pianosta ensimmäiset tahdit ”Täällä pohjantähden”-laulusta. Yhtäkkiä kurkusta ei tullutkaan ääntä. Niiasin uudelleen ja lähdin pois. Onneksi silloin sain jälkihoitoa sekä omalta äidiltä että ymmärtäväiseltä opettajalta. Aikuisena esiintyminen, tosin useammin puhumalla kuin laulamalle, on ollut itselle todella mieluisaa. Pyrin kuitenkin valmistautumaan hyvin etukäteen ja aina siinä piilee oma pieni kutkuttava jännityksensä. Sitä paitsi epäonnistumiset saattavat olla meille niitä parhaita uuden oppimisen hetkiä.

Omien asiakkaitteni kanssa heidän vahvuuksiaan pohdittaessa asiakas on saattanut todeta, että jokin hänen on koko ikänsä heikkoutenaan pitämänsä asia saattaakin olla toisessa työssä tai ympäristössä todellinen vahvuus.  Turha vaatimattomuus ei kaunista ketään vaan saattaa nousta esteeksi onnistumisellesi. Muista kehua ja antaa itsellesi myös kiitosta. Taputa itseäsi silloin tällöin olkapäälle ja totea: ”Hyvä minä.”

Antoisaa lokakuuta toivottaen

Merja