Vieraskynä – Rauha, herkkyys ja hengitys
Moni ihminen vastaanotollani on pohtinut viime aikoina, että mistä johtuu, että hengitys takkuaa. Onko minussa jotain vikaa, onko ongelma perinnöllinen vai onko jotain tapahtunut?
Vastaan tähän aina, että hengitys on kuin pieni lapsi se oireilee vaille jäämiseen ja kulkee usein suvussa. Niin kuin vaille jääminen kulkee. Hengitys opitaan vuorovaikutuksessa ja mikäli vuorovaikutuksessa on pulmia, on usein niitä myös hengityksessä.
Vahvuus herkkyyttä vai herkkyys vahvuutta?
Osa ihmisistä on temperamentiltaan herkempiä, osa herkistyy elämänkokemusten myötä. Jopa viidennes ihmisistä on selkeästi herkempiä kuin muut.
Näin moni on myös oppinut häpeämään herkkyyttään ja yrittää kaikin tavoin pitää sitä piilossa, laittaa sivuun tai kasvattaa kovan kuoren pehmeän ja haavoittuvan ytimen suojaksi.
Kaikki kovalta näyttävä ei ole kovaa. Se on aina tärkeää muistaa. Usein juuri kovin kuori kätkee sisälleen liikaa kipua ja kätkettyä, kiellettyä herkkyyttä.
Myös miellyttäminen ja suorittaminen ovat oiviksi koettuja suojia kun herkkyys ei ole tullut hyväksytyksi.
Kuitenkin suurinta vahvuutta on uskaltaa olla herkkä, kuten ihana Tommy Hellsten asian pukee. Jokaisen kaltaisia meitä tänne tarvitaan.
Vuorovaikutus tarvitsee herkkyyttä
Vuorovaikutukseen tarvitaan herkkyyttä, kuulemiseen ja näkemiseen, ymmärtämiseen tarvitaan herkkyyttä.
Moni meistä herkistä tunnistaa tilanteen, jossa koemme, ettei meitä kuulla, ymmärretä kohdata vaan ohitetaan ja sivuutetaan kylmästi. Mutta siinä ei ole kysymys meistä tai meidän viallisuudesta, joksi sen helposti tulkitsee, vaan vastapuolen kyvyttömyydestä asettua herkästi aistimaan toisia.
Itse kohtasin tämän lapsuuden perheessä asetelmassa, joka on varmasti monelle tuttu. En tullut kohdatuksi tai nähdyksi minuna vaan olin aina jotain liikaa tai liian vähän. Herkkyyttäni ei nähty, vaan se kiellettiin. Ihmissuhteissa aloin kärsimään tästä piirteestä, kun piilottelin herkkyyttäni kovan kuoren taakse, kun uskoin, ettei sitä sielläkään hyväksyttäisi.
Voi kuinka olinkaan väärässä.
Kun lopulta uskaltauduin olemaan aito, minut hyväksyttiin paremmin kuin koskaan.
Uskomukseni, siitä että pitää olla kova pärjätäkseen jouti romukoppaan. Pehmeys rulettaa. Ja ne ihmiset, jotka jakavat tämän arvon, ovat minun ihmisiä. Sitä ei sido veri vaan valinta.
TEHTÄVÄ 1:
- Asetu herkistämään aistejasi.
- Miltä ympärilläsi näyttää?
- Miltä ympärilläsi kuulostaa?
- Miltä ympärilläsi tuntuu?
- Miltä ympärilläsi tuoksuu?
- Miltä tämä kaikki tuntuu hengityksessäsi?
Asioiden jakaminen, kuulluksi ja nähdyksi tulo sekä itsensä rauhoittelukyvyt ovat herkille kullanarvoisia apuvälineitä hyvinvoinnin ylläpitoon.
Ymmärrys, ettei minun tarvitse enää kovettaa ja karaista itseäni vaikka lapsena se oli ainoa selviytymiskeino. Nyt voin nähdä herkkyyden mahdollisuutena, voimavarana ja ottaa sen kiitollisena vastaan.
Hengitys oireilee juuri näistä tilanteista käsin. Kun en tule nähdyksi, lukitsen tunteeni ja hengityksen, kun en tule ymmärretyksi, sulkeudun ja hengitän pinnallisesti, kun pelkään jämähdän ja lakkaan hengittämästä kokonaan, kun itken ja suren menen kasaan ja vaivoin selviän ohuen itkun alla.
Herkkä lapsi oppii kantamaan koko perheen tunteet. Se vastuu on liikaa kantaa ja näin kehittyy loistava kysy aistia kaikki pienimmätkin liikkeet ihmisten tunnetiloissa, ilmeissä ja eleissä. Oppii valmistautumaan siihen, mitä on tulossa.
Keho ja hengitys valpastuu, pitää olla hereillä. Tämä kokemus jää kehoon muistiin ja ihminen oppii aikuisenakin olemaan valppaana ja jopa hätääntymään pienimmästäkin vihjeestä ulkomaailmassa, vaikka todellista hätää ei olekaan.
Ajatuksia vain
Tärkeää on oppia asettumaan itsen äärelle, rauhoittumaan ja ymmärtämään.
Nämä kokemukseni ovat sen pienen ihmisen kokemuksia, eivät aikuisen minun.
Nyt voin opetella rauhoittumaan, rentoutumaan ja luottamaan. EI ole mitään hätää! Oikeasti!
TEHTÄVÄ 2:
- Käy makuulle. Sulje silmäsi.
- Tutki voisitko aistia ilman virtauksen ihollasi, olit sisällä tai ulkona.
- Makaa ja tunnustele ilmavirtaa hiljaa leväten.
- Kuuntele hengitystä ja sen virtausta rauhassa omassa rytmissäsi.
Rauhoittumista ei voi varastoida, mutta siihen voi ja kannattaa palata päivittäin.
Todellinen apu löytyy toisesta
Elämme self help-aikakautta, kaikkien pitäisi löytää oma sisäinen voimavara ja kyvyt itsestään, nopeasti ja tehokkaasti – äkkiä ja ihanasti kirjaillen ruusuja kirjasiin. Tämä luo kovia paineita. En itse luota tähän genreen, vaikka se hyvää tarkoittaakin. Kuten kipu tulee todeksi vuorovaikutuksessa, niin tulee myös kyky rauhoittua, vuorovaikutuksessa.
Kyky rauhoittua pohjaa itsereflektiokykyyn ja varhaisiin kokemuksiimme. Kaikki self help-taidot auttavat todella vasta, kun ihminen on sisäistänyt itseensä rauhoittavan toisen. Ajatuksen ja kokemuksen, että kaikki oikeasti on hyvin ja olen turvassa.
Kun todella olemme turvassa, se näkyy tavassa olla, puhua ja hengittää, vuorovaikutuksessa ja siinä, että on myös turvallista olla erillinen.
Tunnesäätelyn oppimisen kannalta on tärkeää, että ihminen saa kokea vaikeat tunteet yhdessä turvallisessa kannattelevassa ilmapiirissä ja yhteydessä, näin rakentuu kyky selviytyä myöhemmin yksin näiden haastavien tunteiden kanssa.
Kun sisäinen rauha puuttuu
Ahdistus, hyperventilointi ja paniikkikohtauksissa esimerkiksi näyttäytyy hyvin kuinka sisäinen rauha loistaa poissaolollaan. On normaalia juuri tässä tilassa kaivata rinnalleen toista. Jokainen ihminen, aikuinen ja lapsi kaipaavat huolenpitoa ja turvaa. Se kuuluu ihmisyyteen. Sitä on kuitenkin opittu häpeämään ja avun pyytämistä kaihtamaan, silloin häpeä lisääntyy ja oireet vahvistuvat.
Tällöin toisen ohjaava käsi avun piiriin tai oma ajatus; pitäisiköhän tehdä jotain, voisivat olla hyviä kimmokkeita tarttua avun pyyntöön.
”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho, toisen iho on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.”
T. Tabermann
Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.
KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.
Ollaan yhteydessä!
Lempeyttä ja valoa kaikille!
Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja insta / katjakykkanen@gmail.com