KasvuStoori- Kuvataiteilija Leena Nousiainen

Kuka olet ?

Olen Leena Nousiainen, ( Leena Noux ulkomailla)

oululaislähtöinen kuvataiteilija, ja asun ja työskentelen Ranskassa, Orléansissa.

Maalaaminen on varsinainen lajini, ja koloristi kuvaa varmaan parhaiten sitä, minkä osaan; värit. Tällä hetkellä, tai tarkemmin sanoen jo muutaman vuoden ajan, maalaukseni ovat olleet lähinnä abstrakteja, vaikka harvakseltaan jokin esittävä elementti saattaa hiipiä mukaan.

Teen toisinaan myös sekatekniikkateoksia, kuten kollaaseja vanhoista julisteriekaleista, kankaalle tai puulevylle, tai vaikka yhdistellen maalausta ja piirrosta paperille.

Mikä on yrityksesi ?

Perustin Ranskaan muutettuani yhden hengen yritykseni, joka on statukseltaan luultavasti lähinnä toiminimeä vastaava Suomessa.

Kuvataiteilijana täällä oli kaksi mahdollisuutta : rekisteröityä erääseen taiteilijataloon, ikään kuin ammattiliittoon, joka huolehtii taiteilijan eduista, mutta vaatii toisaalta tietyt minimivuositulot ja samalla kerää maksuja. Minulla vasta Ranskaan muuttaneena, ulkomaalaisena, enkä koskaan vielä maahan veroja maksaneena ei ollut esittää referenssejä liittymistä varten, joten perustin itse oman firmani – ja hyvin toimii näinkin.

Miten kaikki alkoi – ja miten olet päässyt tähän pisteeseen ?

Omalla kohdallani lapsuus on kaikkein merkittävin tekijä ja suunnannäyttäjä sille, miten olen päätynyt siihen missä olen.

Olin tavallinen, piirtämisestä innostunut kuusivuotias, kun jouluna äitini sai hienon kuvakirjan norjalaisen symbolistin, Edvard Munchin maalauksista. Olin aivan lumoutunut kuvista, ja saatoin tuijotella yksityiskohtia ja selata kirjaa edestakaisin täysin uppoutuneena Munchin maailmaan. Muistan halunneeni koko kuusivuotiaan antaumuksella oppia maalaamaan, ja toisaalta sen turhautumisen, kun en vielä osannut. Sisälläni syntyi kuvia, joita en millään osannut vielä tuoda ulos – siltä se todella tuntui !

No, onnekseni ensimmäinen luokanopettajani huomasi orastavan lahjakkuuden, ja neuvoi äitini laittamaan minut kuvataidekerhoon. Toisaalta kaikki opettajani koko peruskoulun ajan olivat hyvin kannustavia tässä asiassa, ja kuvataidepainotteinen lukio kruunasi koulutieni Oulussa.

Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan niin helppoa ja ennalta saneltua kohdallani.

Sairastuin ja alakouluikäisenä vaikeaan lapsireumaan, ja murrosiässä jolloin se vaivasi pahiten, minusta oltiin kovaa kyytiä leipomassa työkyvyttömyyseläkeläistä heti oppivelvollisuuden loputtua. Aloin uskoa itsekin lääkärien ja Kelan virkailijoiden hyssyttelyyn, ettei ihan hirveästi kannata työuraa suunnitella, ja opiskellahan voi ihan vain omaksi ilokseen. Lisäksi ylioppilaaksi tuloni jälkeen Suomessa alkoi 90-luvun lama, ja taideammatti oli ehkä se kurjimmat tulevaisuudennäkymmät tarjoava tie. Mietin kuitenkin vaihtoehtoja, vähän innottomasti, ja kokeilin kulttuurisihteerin opintoja – ei, ei minua varten. Sitten keksin, että jos opiskelen itseni maskeeraajaksi, voisin sen jälkeen hakea Taideteolliseen Korkeakouluun pukutaiteen linjalle, ja sitä myöten päästä teatterin kulisseihin taiteileimaan. Maskeerajaksi opiskelinkin, ja TaiKiin pääsinkin, mutta silti mielessäni kyti se maalaamisen, värien tarve. Matkani mutkista ja sairauden tuomista hidasteista huolimatta tieni siis vei lopulta Taidekolu Maahan sekä Vapaaseen Taidekouluun, joissa molemmissa opin valtavasti.

Helsingissä eläminen oli kallista, ja tein silti ohessa niin sanottuja ruokkivia töitä maskeeraajana, ja myöhemmin Akateemisessa Kirjakaupassa taidetarvikeosastolla, ja onnistuin koko ajan vapaa-aikanani maalaamaan. Maalausteni alkaessa kiinnostaa ostajia, saatoin vähentää työtuntejani kirjakaupassa, ja käyttää sen ajan kotona maalaamiseen.

Seuraava suurempi käänne oli ranskalaisen puolisoni tapaaminen Helsingin hilpeässä kesäyössä.

Hurmaava insinöörismies ei taiteesta kummemmin ymmärtänyt, mutta tutustutti minut nopeasti internetin hyödyllisyyteen, ja neuvoi tekemään nettisivut.

Muutimme Ranskaan hänen työnsä perässä, opettelin kielen ensimmäisen vuoden aikana, maalasin kotona ja kirjoitin blogia, johon postasin kuvia maalauksistani. Perustin yritykseni, pidin näyttelyn, minut kutsuttiin mukaan useampaankin taiteilijayhdistykseen ( ranskalaiset rrrrakastavat yhdistystoimintaa!) ja hankin työhuoneen kollektiiviateljeesta kodin läheltä.

Samaan aikaan myin jo teoksiani nettisivujeni välityksellä, sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Näyttelyihin olen osallustunut teoksillani paitsi Ranskassa ja Suomessa, myös Italiassa, Saksassa ja Englannissa. Muutama vuosi sitten yksi teoksistani päätyi peräti Hollywoodiin, edesmenneen Kurt Cobainin tyttären kotiin.

Vuosi vuodelta teoksistani on ollaan oltu yhä kiinnostuneempia, ja äärimmäisen kiitollisena paitsi monelle hyvälle keräilijälle, jotka ovat ostaneet useampiakin teoksiani, myös galleristeilleni, saatoin vihdoin hankkia oman ateljeen täältä Orléansista tänä keväänä.

Ajoittain yhä vaikea uskoa että tässä olen nyt, mutta toisaalta, olen minä aika hemmetisti töitä tehnytkin !

Mikä sinua motivoi ?

Saan lisää energiaa maalaamiseen siitä, kun katsoja todella kohtaateokseni, kokee sen siinä hetkessä, kun näkee sen näyttelyssä tai työhuoneellani, tai vaikka some-fiidissään. Ilahdun usein liikutukseen saakka niistä kohtaamisista, joista asiakkaani saattavat kertoa ; kuinka teos on koskettanut häntä henkilökohtaisesti siitä tai tästä syystä, kuinka se on herättänyt tunnemyrskyn, tai kuinka onnelliseksi sen näkeminen hänet joka kerralla tekee. Silloin sitä tietää onnistuneensa työssään, tekevänsä sen niin hyvin kuin mahdollista.

Se saa minut menemään joka aamu työhuoneelleni ja aloittamaan.

Toisaalta, mikä on myös hyvin tärkeää, on muiden, lahjakkaampien kollegoiden kannustus ja arvostus. Täkäläisiltä taiteilijoilta saamani vastaanotto jaksaa aina hämmästyttää, ja se jos jokin motivoi. On hienoa kuulua tähän joukkoon.

Parhaimmat opetukset yritystoiminnassasi?

Älä lopeta, älä luovuta, vaan keski joku toinen keino.

Jos ei to-del-la-kaan suju, on parempi ottaa parin päivän aikalisä, ja antaa ongelman hautua taka-alalla. Ihmeellisesti yrittäjän aivoilla on tapana löytää luova ratkaisu ennen pitkää. Olemme selviytyjätyyppejä.

Ja konkreettisempi oppi : älä suostu enää ikinä osamaksuihin, ne ei koskaan tule silloin kuin on sovittu ! 😀

Mikä on yrityksesi tulevaisuus ja tavoitteet?

Sanon suoraan olevani kunnianhimoinen, ja sitten toisaalta haluan sen tapahtuvan teosteni kautta, en niinkään tuomalla persoonaani esiin, vaikka yritykseni olenkin minä itse.

Inhoan keskipisteenä keikkumista esimerkiksi näyttelyn avajaisissa, kuvittelen aina viime hetkellä tulevani kipeäksi.

Tällä hetkellä minulla on kolme galleristia / jälleenmyyjää Suomessa, ja yksi Pariisissa, nettisivuiltani teoksia ostetaan suoraan. Nimeni alkaa olla Orléansissa tuttu, näyttelyihini riittää yleisöä. Loppuvuoteen on ihan selkeä tavoite : saada hyvä artikkeli työstäni taidealan lehteen täällä Ranskassa ennen joulukuista Pariisin näyttelyä. Mahdollisesti avata ovi ihan uuteenkin eurooppalaiseen taidekaupunkiin, Prahaan.

Pitkällä tähtäimellä pyrin kehittämään näkyvyyttäni Suomessa. Jonkinlainen karhea Suomi-nostalgia on alkanut hiipiä teoksiini, ja missäpä muualla ne paremmin ymmärrettäisiin kuin siellä. Jonkin projektin voisin kehitelle ensi vuodelle.

Pyörittelen myös ideoita uuden, satumaisen suloisen ateljeeni ympärille.

Sen sijainti Orléansin historiallisessa keskustassa vilkkaalla kävelykadulla mahdollistaisi monenlaista, ja toivonkin sen muodostuvan vuosien saatossa paikallisesti tunnetuksi ateljeeksi, taidesalongiksi, näyttelypaikaksi.. mitä vain!

Täkäläisittäin minua pidetään erityisen kunnianhimoisena ja aikaansaavana.

Naistaiteilija, joka uskaltaa, näkyy somessa teoksineen, menee, tekee, osallistuu ja myy, ja nyt viimeisimmäksi tuo oma ateljee. Sellaista näkee täällä paljon mieskollegoiden taholta, ei niinkään naisten : määrätietoista uran rakentamista, taiteen tekemistä, mutta samalla myös suhtaumista yrittäjyyteen tavoitteellisesti. Saan siitä toisinaan aitoa kiitosta muilta naisilta täällä, vaikka en varmasti ihan kaikkien mieleen olekaan. En vain ole sitä tyyppiä joka odottelisi kammiossaan, että taiteeni joskus löydettäisiin. Ja tämän pistän ihan sataprosenttisesti suomalaisuun ja sisun piikkiin, ja toisaalta kotikasvatukseni : tytöt voi tehdä ihan mitä haluaa, kuten pojatkin. Tästä aion pitää kiinni vastaisuudessakin.

Miten nollaat itsesi ?

Se tapahtuu hyvin helposti nykyään, kiitos e-kirjasovelluksen ! …Ai että nautin, aina voi aloittaa uuden kirjan, kun entinen loppuu ! Ja kun tarvitsen pidemmän nollauksen jonkin rankan näyttelyputken jälkeen, hekumoin kirjojen lisäksi ruoan laitolla. Silloin kun maalaus sujuu, syöminen on vähän niin ja näin, mutta pariviikkoisen maalaustauon aikaan hemmottelen itseäni ja puolisoani herkkuruoilla. Joskus harvoin käymme jossain reissussa, ja silloin suosikkipaikkani lepäämiseen on Normandian rannikko Pohjois-Ranskassa. Kaipaan meren läheisyyttä täällä sisämaassa, ja muutama päivä merituulessa lokkien kirkuessa tekee ihmeitä, mihin vuodenaikaan tahansa.

Tahtolauseesi ?

..en viitsi sitä tähän laittaa, mutta parilla tutulla suomalaisella kirosanalla on osuutta asiaan silloin, kun tarvitsen raivoenergiaa jonkin vastoinkäymisen selättämiseen !

Kuva: Marissa Tammisalo

Leena Nousiaisen teoksia Suomessa :

Oulu : TaideOulu https://www.facebook.com/taideOULU/  ja galleria Kajaste.

Mikkeli : http://studiom3.fi/taidegalleria/

Pori : https://www.avelino.fi/Tuotealueet/taide/

Leena Nousiainen internetissä :

https://www.leenanousiainenart.com/

Instagram : @_leena_noux_art

Facebook : https://www.facebook.com/LeenaNousiainenART/

Yhteystiedot :

leena.noux.art@gmail.com

Ps. Osallistun myös lokakuun ajan Suomessa pyörivään hyväntekeväisyyskampanjaan. Yksi teokseni tulee myyntiin Mandala ry:n sivuille ja koko tuotto puiden istutukseen kansainvälisen järjestön Tree Sistersin kautta. https://breathingartmandala.net