KasvuStoorin Tarja on saavuttanut 7.8.2018 asettamansa tavoitteen

Viime vuoden elokuun alussa päätin aloittaa juoksemisen. Halusin kehittää kuntoani, saada lisää voimaa jalkoihin, lisätä nivelten liikkuvuutta ja vahvistaa keskivartalon lihaksia. Ikää kun tulee meille kaikille lisää, ja tästä johtuen on mietittävä kunnon ylläpitämistä sekä lihasvoiman rakentamista.

Luin juuri jostain, että lihakset alkavat surkastua hiljalleen iän myötä, jos ei käytä niitä riittävästi. Päätin siis alkaa rakentaa lisää lihasvoimaa, ja oli keksittävä ratsastuksen lisäksi kuntoilumuoto, jota voin toteuttaa milloin itse haluan. Aikataululleni parasta on se, että voin tehdä uutta harrastusta silloin, kun se minulle sopii. Silloin päätin, että alan juosta. Juostahan voi mihin kellonaikaan vaan.

Kalenterimme oli juuri silloin tullut painosta. Otin heti omat työvälineemme käyttöön. Avasin vuosisuunnitelman ja aloitin sen täyttämisen. Tein tavoitteen itselleni juoksemisesta. Laitoin tavoitteelle myös päämäärän ja se oli, että juoksen vielä vappuna 2019! Päätin aloituspäivän ja kuinka monta kertaa viikossa juoksen. Pilkoin tavoitteen mitä se vaatii minulta. Millaisilla lenkeillä aloitan ja kuinka lisään juoksumatkaa hiljalleen. Sitten aikataulutin lenkit kalenteriini eri päiville. Aikataulutin seuraavat kaksi kuukautta. Mietin, että saa nähdä mitä tästä tulee.

Päätin myös, että aloitan varovasti. Aloitan kilometrin matkasta ja lisään pikku hiljaa. En ahnehdi matkaa enkä aseta isoja tavoitteita tämän suhteen, ja yritä heti mahdottomia. Päätin myös, että lenkin pituus on aina vain se, mikä tuntuu hyvältä. Eikä sen tarvitse koskaan ylittää 4-5 kilometriä. Liikun muutoinkin lähes joka päivä vähintään 10 000 askelta, joten minulle 3-5 kilometrin juoksulenkit ovat riittäviä.

7.8. aloitin ja lähdin ensimmäiselle lenkille. No en kyllä juossut kilometriäkään. Juoksin kaksi valotolpan väliä ja kävelin seuraavat kaksi. Ja taas yritin juosta pari tolpan väliä, kävelin, juoksin, kävelin… Tällä tavalla etenin monta viikkoa. Lenkin pituus tosin oli heti pari kilometriä kerralla, koska kävelin juoksemisen lisäksi niin paljon.

Alkoi tuntua siltä, että kuinkahan tätä jaksaa, kun ei jaksa juosta. Ihmettelin miten tämä voikin olla niin tuskien taival, vaikka kuntoni ei mielestäni ollut kovin huono. Juokseminen vain vaati selvästi erilaista kuntoa mihin kehoni ei ollut tottunut. Kaivoin taas vuosisuunnitelma sivun esille ja tuijotin sitä. Hoin itselleni, että periksi et anna. Kävele sitten vaikka viisi kuukautta ja juokse aina yksi tai kaksi lampputolpan väliä. Kaivoin kalenterin esille ja mietin, että mihin kohtaa laittaisin itselleni jonkin houkuttelevan palkinnon motivaatiota lisäämään.

Laskin, että jos 1.11. vielä juoksen saan ostaa itselleni vaatteen, jota olin ajatellut. Se ei ollut kallis, mutta houkutti minua ja näin siitä muodostui palkinto jonka arvelin motivoivan itseäni.

Jollain viikolla motivaatio säilyi paremmin ja toisella taas tuntui, että ei tästä tule mitään. Joskus ajattelin, että en taida lähteäkään. Taidan jäädä sohvalle. Pidin kuitenkin sitkeästi kiinni suunnitelmastani ja palkinnon mielessäni. Marraskuun ensimmäisellä viikolla tajusin että olen ansainnut palkintoni.

Jatkoin kalenterin höydyntämistä ja aikataulutin marras- ja joulukuun juoksulenkit. Marraskuussa alkoi tapahtua. Juoksu alkoi helpottua ja lenkkien pituudet olivat jo 3-4 kilometriä kerralla. Jaksoin juosta jopa lähes koko matkan. Aloin myös olla ”koukussa” juoksemiseen. Välillä piti toppuutella itseä, että ei enempää kuin kolme kertaa viikossa.

Tammikuussa sain flunssan ja jouduin olemaan kolme viikkoa juoksematta. Helmikuu ja maaliskuu olivat sitten kelin suhteen haastavia. Mietin jo, että pitääkö lähteä juoksumatolle, mutta en lähtenyt. Myönnän, että helmikuu ja maaliskuu menivät välillä vain 1-2 kerran juoksulenkillä viikossa. Jaksoin kuitenkin jatkaa. Maaliskuun lopulla tein taas orjallisen suunnitelman kalenteriini ja aloin pitää kiinni kolmesta lenkistä viikossa.

Nyt on vappu tai itseasiassa oli eilen. Juoksen edelleen. Juoksen kolme kertaa viikossa ja lenkkien pituus on 3,5-4,5 kilometriä. Voisin juosta jo pidempäänkin, mutta haluan, että tämä on kivaa. Tunnen, kuinka voimani jaloissa on kasvanut, keskivartalon lihakset vahvistuneet ja mielestäni myös nivelten liikkuvuus parantunut.

Olen saavuttanut asettamani tavoitteen. Tavoite oli, että juoksen vielä vappuna 2019. Olen tyytyväinen ja hieman ylpeäkin itsestäni. Minulle tämä oli tärkeä tavoite omaan elämääni. Päätin mitä haluan, asetin päämäärän ja suunnittelin toteutuksen työvälineidemme avulla. Olen myös hyödyntänyt kalenteriamme päivittäiseen todo:n aikataulutukseen. Voin taputtaa itseäni ja kehua ”minä tein sen”.

Nyt voin asettaa uuden päämäärän. Haluan juosta vielä jouluna 2019! Tästä on hyvä jatkaa ja tehdä samalla elämäntapa.

Minun tavoitteeni on juokseminen, mikä on sinun? Jokainen voi saavuttaa sen mitä haluaa, kun heittäytyy tavoitteiden toteuttamisen maailmaan. Ja jos tarvitset ihan parasta tsempparia matkasi varrelle, lue lisää täältä. Tsemppaava tavoitetyökirja auttaa sinutkin saavuttamaan päämääräsi!