Kesätarina tavoitteesta

Tarinallistaminen voi olla hauskaa. Kokeilimmekin kesän kevennykseksi erilaista tavoitetekstiä ja kirjoitimme sen tarinan muotoon – tarina kuuluu näin:

Olipa kerran vesi, metsä, pelto ja pyryharakka.

Pyryharakka lähti etsimään tavoitetta. Hän oli harhaillut pyryharakkana eri suuntiin jo pidemmän aikaa, ja yrittänyt löytää omaa suuntaansa. Hän oli etsinyt, kysellyt ohjeita, kuunnellut neuvoja, katsellut oppaita ja kirjoja, mutta mikään ei ollut tuonut hänelle hänen tavoittelemaansa tulosta. Hänellä oli sekava olo ja se tunne tuli sisältä, jostain syvältä vatsan pohjasta. Se tunne kertoi, ettei voi jatkaa enää näin, tavoite on saatava selväksi jos aikoo tehdä tulosta. Pyryharakan elämä oli aivan ihanaa, mutta kuluttava, koska hänen maailmansa oli vailla selkeää suuntaa. Hän lähti etsimään hukassa olevaa tavoitetta.

Hän saapui rantaan. Vesi kohosi ja lainehti laiturin ympärillä. Pyryharakka katseli kohti vastarannalla häämöttävää metsää tuulen hivellessä hänen kasvojaan. Hän näki soittokunnan metsän siimeksessä, ja erotti ison torven puhaltamassa säveliään kohti järveä. Nuo sävelet kiirivät pitkin järven pintaa ulottuen toiselle puolelle ja kietoen pyryharakan ympärilleen. Niiden viesti oli selvä, jos et tee muutoksia toiminnassasi, et saavuta haluamaasi.

Pyryharakka tunsi edessään voimakkaan pasuunan nuotin, joka hiljeni ja vahvistui vuorotellen. Se pyörähti välillä pitkin veden pintaa ja palasi taas rannan tuntumaan. Se osui laiturin reunaan, joka antoi soinnille pienen tuuppauksen muodostaen naksahtavaa katkeilevaa ääntä. Tuo nuotti oli kuin pyryharakka aikataulunsa kanssa, poukkoillen välillä sinne tänne.

Pähkinäpensas riensi apuun ja ravisteli itseään heleästi tuulen tuiverruksessa pudottaen ilmoille monta kahisevaa säveltä eri kohtiin peltoa. Se antoi pyryharakalle monta mahdollisuutta edetä tietä tavoitteen luokse. Ilo ja onni valuivat pitkin järven selkää pyryharakan jalkojen juureen antaen hänelle taas uutta uskoa. Sen jättämät pienet nuotit olivat kuin askeleita mitä pitkin hänen kannattaisi kulkea. Nyt pyryharakan olisi mentävä eteenpäin askel askeleelta.

Takaa kuului uusia säveliä, pyryharakka käännähti nopeasti kohti tanssivia viljapellon tähkiä. Ne hyppelehtivät tuulessa muodostaen lainehtivaa liikettä. Pyryharakka ymmärsi heti viestin, se oli niin selkeä. Ne muodostivat turvallisen kujan, jota pitkin hänen oli helppo jatkaa matkaa. Pyryharakka harppasi kohti kujaa minkä takana häämötti tavoite. Hänen tarvitsi vain ylittää pellon loppuosa. Hänen oli helppo edetä, helppo liikkua sivuttain tai eteenpäin, askelten pituutta vaihtaen, tanssahdelleen, juosten ja lopulta kiitäen.

Pyryharakka kohtasi matkalla ojia. Ojat olivat pyryharakan mielestä selvästi viimeiset esteet matkalla tavoitteeseen. Hän ei pelännyt enää pasuunaa, ei matkaa, ei eteen tulevia ojia ja esteitä. Hän hyppäsi kevyesti ponnahtaen ojasta toiseen koskettaen maata kevyesti. Tuntui kuin hän liitäisi niiden yli ja tavoite eli palkinto olisi uusia tuotteita sekä uusia kumppaneita joiden kanssa hän rakentaisi toimivan orkesterin.

Pyryharakka näki tavoitteen, hän oli lähes saavuttanut sen. Se kohosi pellon reunasta ja ojensi itseään kohti pyryharakkaa. Samalla pyryharakka huomasi viimeisen ojan. Tuo oja oli iso, leveä, kuilumaisen syvä. Pohja kimmelteli jossain alhaalla kutsuvana. Sen yli ei voinut harpata. Tavoite odotti ja kutsui pyryharakkaa, hyppää, tule tänne, jatketaan yhdessä. Me tiedämme mitä teemme ja onnistumme yhdessä.

Pyryharakka pysähtyi ojan reunalle ja miettii miten ylittäisi viimeisen esteen. Jäinkö tähän. Pyryharakka mietti, mitä sitten jos hän ei pääsisi yli. Mitä tapahtuisi, voisihan aina palata takaisin. Vaihtaisi orkesterin nuotteja, soittajia ja edetä kohti toisenlaisia sävellyksiä. Tavoite alkoi heilahdella tuulessa ja lähetti ohuita harsomaisia säikeitä pyryharakkaa kohti. Pyryharakka näki niissä mahdollisuutensa ja lähti harppomaan ojan reunaa pitkin eteenpäin. Otti kiinni harsosta ja liukui ojan yli tavoitteen luokse. Nyt hänellä oli suunta, hän tiesi mitä tehdä. Pyryharakka tunsi iloa, onnea, riemua ja oli valmis uusiin haasteisiin.

Sen pituinen se.