Lomalta palaamisen taito – Viran puolesta ja palkkaa vastaan
KasvuStoori ylpeänä esittelee uuden kolumnistin, joka tulee ilahduttamaan meitä ja teitä terävillä kirjoituksillaan joka toinen keskiviikko tästä eteenpäin.
Kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämän ja arjen havainnointia.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Toimiston lattia on vahattu. Työpöytäni on siisti ja tyhjä. Jopa kahvihuoneen jääkaappi on siivottu. Asetan uuden kahvimukin työpöydän reunalle. Käännän seinäkalenterista uuden kuukauden, joka on kulunut jo pitkälle lomalla ollessani. Olen taas takaisin töissä. Avaan koneen, tuttujen ohjelmien salasanoja ja ihmisten nimiä joutuu hetken miettimään. Se on hyvän loman merkki.
Ennen työntekijöitä piti houkutella takaisin töihin lomaltapaluurahalla. Ilmastoitu toimistotila voi tänä kesänä olla monelle paluumotivaatiota lisäävä tekijä. Ensimmäiset työpäivät olivat vielä hiljaisia ja sähköpostien määrä pysyi maltillisena. Kahvihuoneessa puhuttiin lomista: osa on juuri palannut, osa on vasta aloittamassa. Aloitin työt torstaina, jotta ensimmäinen työviikko pysyisi kohtuullisen mittaisena. Siltikin perjantaina tuntui kuin olisi kokonainen työviikko takana.
Syksy – tai loman jälkeinen aika – tarjoaa mahdollisuuden aloittaa uusia hyviä työtapoja. Niin kuin matkoilla voi arvioida omaa arkeaan kauempaa katsottuna, loma tarjoaa mahdollisuuden miettiä omia työnteon tapoja ja ajankäyttöä. Henkilökohtaisia, jatkuvia kehittämisenkohteitani ovat olleet muun muassa tulostamisen vähentäminen, oman ajankäytön hallinta ja työajassa pysyminen, hallitsemattoman perhostelun vähentäminen ja töiden priorisointi. Nyt päätin, että alan lukea muutaman sivun ammatti- tai muuta taito- tai tietokirjallisuutta joka päivä työpäivän päätteeksi. Viime keväänä lainasin kirjastosta ajanhallintaoppaan, jota en ehtinyt lukea kirjan laina-aikana (plus viisi laina-ajan uusintaa!), niinpä ostin sen itselleni. Se on nyt hyllyssäni, edelleen lukematta. Tämän syksyn ensimmäinen pulpettikirja on kuitenkin Tuomas Mikkosen 100 tapaa uudistua ja kukoistaa (Docendo).
Yksi oppaan vinkeistä on tehdä asioita eri tavalla. Huomasin ilokseni, että töissä käynnin rutiinit olivat unohtuneet loman aikana. Yleensä töihin lähtö sujuu lähes automaattiohjauksella. Keitän teetä, teen eväät, ruokin kissan, muistan ottaa avaimet ja puhelimet mukaani ja niin edelleen. Ensimmäisenä aamuna kaikki piti ajatella erikseen. Mutta sitten kun rutiini palautuu (ehkä jo toisena työpäivänä!), voi kokeilla asioiden tekemistä toisella tavalla.
Jos paluu lomalta tuottaa tuskaa, se ei välttämättä kerro työpaikasta mitään. Jos kesälomalle on asetettu liikaa odotuksia (kirjoitan romaanin, laihdun 20 kiloa ja löydän sen seuraavan oikean), työhön paluun alakulo voi olla pettymystä loman saavutuksiin. Kesälomalle asetetaan joskus koko talviajan suuria odotuksia ja vaatimuksia. Se on kuin vuosittain toistuva mini-eläkeaika. Lomalla ei kuitenkaan voi ratkaista kaikkia elämänongelmia, ei välttämättä edes sitä univajetta. Mahdollinen töidenalkamisahdistuksesi voi tietysti johtua siitäkin, että vain lomalla pystyt elämään sellaista elämää kuin haluaisit. Ehkä vuosilomapäiväsi riittävät korvaamaan muun ajan vuodesta. Tai jos eivät, siinä on pohtimisen paikka.
Kirjailija Joonas Konstig on kirjoittanut, että Suomessa ei ole vain yhtä kesää vaan kolme. Elokuu, vuodenajan viimeinen, seesteinen vaihe, tarjoaa vielä yhden mahdollisuuden elää kesää. Vielä ehtii lukemaan Sodan ja rauhan ja istumaan iltaa ulkona kaikessa rauhassa. Kesän tunnelmaa voi jatkaa tekemällä kesäasioita töihin paluun jälkeenkin. Käy edelleen aamulla uimassa, kesäkahviloissa ja töiden jälkeen ehtii halutessaan vielä kesätapahtumaankin. Ja toisilla se loma vasta alkaa.
Mieltä ilahduttavia asioita: Lämpimät, pimeät illat. Työkaverit kesävaatteissa. Jonkun muun keittämä kahvi. Aamulla radiossa laulettu ”Whip, whip!” nauratti. Sopi hyvin työmatkamusiikiksi.