Mentorin päiväkirja – Älynväläyksiä yhteisvoimin
”Olen tässä viime aikoina pohtinut, että…”
”Mitäs, jos katsoisitkin sitä siitä näkökulmasta, että…”
”Minusta tuo on loistava idea. Mitä muut tuumaatte, mihin suuntaan lähdetään kehittelemään?”
”Enpä ole tullut ollenkaan ajatelleeksi, tämähän muuttaa koko juttua.”
” Mitäs tuumaatte sellaisesta vaihtoehdosta, että…”
”Minä olen aina tähän saakka luullut, että…”
Viime viikkojen kohtaamiset todistivat jälleen, kuinka paljon enemmän saadaan aikaan, kun lähdetään kehittelemään asioita porukalla. Yksin valtameren saaren rannalla voimme toki tehdä havaintoja ja päätelmiä asioista. Toisella puolella saarta tai seuraavalla saarella saattaa kuitenkin olla aivan erilainen ilmasto ja luonnonkirjo. Me olemme osa suurempaa kokonaisuuttaa, systeemiä. Purjehditaanpa sinne naapurisaarelle ja otetaan selvää, miten siellä ajatellaan. Miten voisimme kehittää omaa systeemiälykkyyttämme? Voisimmeko toimia paremmin ja luovemmin vuorovaikutustilanteissa huomioimalla tietoisemmin oman vaikutuksemme muihin ja muiden vaikutuksen itseemme.
”Saarihyppelyä toinen toistemme ajatusmaailmassa”
Iso merkitys lähiaikojen kohtaamisten vaikutukseen oli sillä, että useammat tapaamiset järjestyivät pitkästä aikaa kasvokkain. Syntyi uusia liikeideoita ja verkostoja. Osa vapaamuotoisissa tapaamisissa, osa valmennuksessa, jossa samalla kehitettiin uusia toimintatapoja ja tulevaisuuden hankkeita vapaaehtoistyössä. Parissakin kohtaamisessa nostettiin esiin maailman muutoksen nopeus ja muuttamisen tarve entistä monimuotoisemmaksi ja kansainvälisemmäksi. Oli mielenkiinoista kuulla mihin eri henkilöt kiinnittivät huomiota. Taas kerran jouduin huomaamaan, että kukin meistä elää tavallaan oman tietämisensä kuplassa, sillä omalla saarellaan. Saarihyppely on avartavaa.
Keskusteluissa oli paljon sitä arjen luovuutta, jolle meidän pitäisi antaa enemmän aikaa ja tilaa. Kaikki hyvä ei synny olemalla tehokas ja nopea. Jotta luovuus alkaisi niin sanotusti kukkia, meidän on lupa antaa itsellemme pysähtyä asioiden äärelle. Pyöritellä niitä yhdessä. Tunnustella myös miltä asiat meistä tuntuvat. Mikä vaikuttaa omaan tapaamme esittää asioita? Millaisen vastaanoton toisten ajatukset minussa herättävät? Olemmeko niitä, jotka latistavat ja ampuvat ideat alas ennen kuin ne ovat lähteneet edes kunnolla lentoon? Vai innostummeko kehittämään ajatuksia, vaikka emme heti tunnistaisikaan niitä omiksemme?
”Mielipiteeni on selvä. Älä sekoita niitä tosiasioilla” – Tuntemattoman seinäkirjoitus
Omat ennakkokäsityksemme aiheesta ja toisinaan myös niitä esittävästä henkilöstä saattavat sulkea korvamme. Kuulemme mitä haluamme sen sijaan että pyytäisimme toista kertomaan lisää. Millaisiin saavutuksiin keskustelumme johtaisivatkaan, jos asennoituisimme itse olemaan onnistumisen mahdollistajia. Jotta ymmärtäisimme muita, on meidän ensin ymmärrettävä itseämme. Aikoinaan suorittaessani johdon ja työyhteisöjen työnohjaajatutkintoa, lähes koko ensimmäinen vuosi käytettiin omaan itseen ja oman käyttäytymisen tutkimiseen. Tällä itseensä tutustumisen taipaleella ollaan edelleen. Omat ennakkoluulot, mukatietäminen, perinteet, auktoriteettien mielipiteet, tulkinnat, äidin ja isän opit lapsuuden ajalta vaikuttavat meidän kaikkien ajatteluun. Se heijastuu myös meidän tapaamme vuorovaikuttaa. Tavoitteena on kuitenkin ymmärtää ja oppia toisten maailmasta ja toivottavasti myös itse pystymme toimimaan uteliaisuuden liekin sytyttäjänä.
”Haaksirikon kokenut pelkää tyyntäkin vettä” sitaatti Ovidiuksen runokirjeestä antiikin ajoilta
Ei-toivotun kritiikin kohteeksi joutunut saattaa käydä siilipuolustukseen välittömästi kohdatessaan omasta näkemyksestään poikkeavia kommentteja. Keskustelukumppanilla on tällöin toivottavasti ”psykologista silmää”. Onko kyse oikeasti näkemyksen puolustamisesta vai kokeeko toinen kritiikin henkilökohtaisena. Rakentavan kritiikin antamista voi harjoitella työyhteisössäkin (tai vaikkapa perhepiirissä). Kritiikin tavoitehan pitäisi olla asioiden kehittyminen parempaan suuntaan. Sen pitäisi sisältää sekä hyvien että huonojen puolien esiin tuominen arvioitavasta asiasta. Kriittisessä keskustelussa on aina kaksi osapuolta. Sekä kritiikin antamisessa että vastaanottamisessa voi kehittyä. Ainaisella samanmielisyydelläkään ei luoda uutta.
Arvostelu ja arvottaminen mietityttävät. Arvottaminen liittyy jonkin asian arvokkuuteen tai arvottomuuteen. Eri ihmisille erilaiset asiat voivat olla arvokkaita. Lyttäämmekö jonkin asian käsittelyn siksi, ettei se meille itsellemme ole arvokas ja tärkeä. Pysähdy hetkeksi, ennen kuin sanot mitään keskustelukumppanillesi ja pyydä häntä kertomaan, miksi asia on hänelle tärkeä. Voit yllättää itsesi ja oppia jotakin uutta arvokasta.
Arviointikin saattaa herättää pelkoa. Yhdessä asioita suunniteltaessa kannattaisikin koota kaikki asiat ensin neutraalisti yhteen ja verrata eri vaihtoehtoja, kun ne ovat kaikkien silmien edessä. Karsintakeskustelu pitäisi aloittaa vasta sen jälkeen. Hyvä hanke tai projekti tarvitsee myös kriittistä arviointia. Sitä on hyvä tehdä yhdessä ja asiasta riippuen myös testata ulkopuolisilla.
Olosuhteet turvallisiksi ja pelisäännöt selviksi
Kaikissa yhteisöissä, joissa vaikutamme ja vaikutumme, voisi silloin tällöin käydä keskusteluja pelisäännöistä. Johtolanka pelisääntöjen pohjaksi voisi olla vaikkapa:
Saadaksemme kukin omasta luovuudestamme kaikkein parhaan esiin meillä on turvallinen keskusteluilmapiiri, jossa vallitsee toisen mielipiteen ja ajatuksen kunnioittaminen ja jossa on lupa olla myös eri mieltä.
Antoisia kohtaamisia toivottaen. Ammu kukkasin, älä kovapanoksilla.
Ps. Blogin kuvan olen napannut Sveitsissä siippani veljen kotoa seinälautasesta. Lieneekö kuva alun perin Banksyn?
Merja Carlander
Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.
Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.
Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.
www.merjacarlander.fi www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab