Mentorin päiväkirja – Optimisti ei pety

Tänä kesänä vietin elämäni pisimmän loman. Tätä kirjoittaessani on viimeinen lomaviikko käsillä ja pientä työhön paluun virittelyä on jo ilmassa. Lomasta muodostui erilainen kuin mitä olimme siippani kanssa suunnitelleet. Niin kävi varmasti monelle muullekin. Odotettujen lomasuunnitelmien peruuntuminen oli aluksi iso pettymys. Olin kuitenkin päättänyt, että nautitaan sitäkin enemmän kaikista niistä asioista mitä saadaan tilalle. Keskitytään siihen mikä on mahdollista. Millaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja saammekaan kokea juuri sen ansiosta, etteivät alkuperäiset suunnitelmat toteudu.

Viimeiset puolitoistavuotta ovat olleet erilaisia

Korona on vaikuttanut meidän kaikkien elämään, joidenkin raskaammin ja joidenkin kevyemmin. Joka tapauksessa kukaan ei ole säästynyt epidemian vaikutuksilta. Tämä vuosi on saanut muistelemaan 90-luvun lamaa, jolloin itse olin paljon enemmän myrskyn silmässä sekä työni puolesta että henkilökohtaisessa elämässäni. Työskentelin silloin kriisin alkaessa paikallisessa säätöpankissa henkilöstöpäällikkönä ja kriisin loppupuolella Suomen Säästöpankin konsernihallinnossa henkilöstötehtävissä ollen yksi viimeisistä valojensammuttajista. Monet YT-neuvottelut hoitaneena jäin itse työttömäksi vuoden -95 helmikuussa. Omakotitalo ostettu jokin aikaa sitten, velat painoivat ja työttömyystilanne ei lupaillut hyvää. Suru oli myös monen työnsä menettäneen työkaverin ja kollegan kohtalosta sekä yrityksensä menettäneiden asiakkaiden tulevaisuudesta. Bonuslasteni suusta tuli kuitenkin ne ensimmäiset tämänkin tilanteen suhteen positiiviset kommentit. Keskimmäinen totesi: ” Kiva kun joku on kotona, kun tulen koulusta”. Nuorin tuumasi: ”Jippii, mun ei tartte mennä päiväkotiin.” Vanhin tosin totesi: ”Vitsi, meillä loppuu rahat.”

Hyvin kuitenkin selvittiin ja vietimme päiväkoti-ikäisen kanssa mukavan aurinkoisen kesän kotosalla. Suhde bonuslapsiini ei olisi ehkä ollenkaan muodostunut niin läheiseksi ilman tätä kotona vietettyä jaksoa. Loppuvuodesta sitten uusi työpaikkakin löytyi Handelsbankenin henkilöstötehtävistä. Tätä pidän näin jälkeenkin päin omalta osaltani onnen potkuna. Ilman kriisiä en olisi ehkä koskaan lähtenyt paikallispankista. Itse kriisi opetti paljon sekä ammatillisesti että myös kasvatti ihmisenä. Uudet työpaikat avasivat aivan uuden maailman ja myös kansainvälisyyden. Uinumaan päässyt ruotsinkielentaitokin sai uutta potkua.

Muutos suunnitelmiin, varasuunnitelmat käyttöön

Mutta palataanpa tähän kesään. Viime vuonna, kun korona alkoi, jouduimme perumaan perinteisen lomanviettomme nykyisen siippani kotimaassa Sveitsissä. Silloin ei ollut varasuunnitelmia, mutta ensimmäisten pettymysten ja hankaluuksien jälkeen löysimme Suomesta mukavia vuokramökkejä. Tänä vuonna kuvittelimme koronan olevan kesällä jo paremmin hallinnassa. Varasuunnitelma oli kuitenkin tehty: jotta ei jäätäisi kokonaan näppejämme nuolemaan, kuten uhkasi käydä edellisenä kesänä, varasin jo helmikuussa juhannusviikoksi ja elokuun ensimmäiseksi viikoksi kivaksi todetun mökin Alasen järven rannalta. Ajatuksena oli viettää siinä välissä heinäkuu mökillä Sveitsissä Flumserberg-vuoren rinteillä. Kuinkas sitten kävikään: Sveitsin koronaluvut pomppasivat, meillä vasta ensimmäinen rokotus saatu. Päätimme jäädä Suomeen. Nyt voi todeta, että vietimme todella antoisan loman nauttien Suomen kesästä ja helteistä. Sveitsissä sen sijaan on ollut sateisin kesä aikoihin.

Alasen mökkien omistaja lupasikin juhannusviikolla mökin heinäkuun viimeisen viikon käyttöömme elokuun sijaan. Hyvä juttu, koska elokuun alussa oli tiedossa jo muutama työjuttu ja etäpalaveri.

Vielä oli jokunen viikko lomakalenterissa tyhjänä. Sveitsissä oli tarkoitus käydä vaelluksilla, joten katsastimme Suomestakin sopivia vaelluskohteita. Suomessahan on todella paljon kauniita kansallispuistoja. Heinäkuun alkupuolella Leivonmäen kansallispuisto tuli katsastettua. Kansallispuiston parkkialueen lähimmät uinti- ja nuotiopaikat olivat täynnä väkeä telttoineen. Katsotaanpa vaihtoehtoja: kun jatkaa matkaa vähän pidemmälle löytyy muitakin mahdollisuuksia. Saatiin nauttia hiljaisista poluista ja uinnista tyhjällä hiekkarannalla helteisenä päivänä. Lenkkeilyn ja uinnin jälkeen kansallispuiston parkkipaikalle pystytetty Karoliinan Kahvimyllyn pop-up kahvilan antimet maistuivat. Muurinpohjalettuja, mansikoita ja kermavaahtoa.

Lähialueen majapaikat olivat täynnä, mutta juuri sen ansioista löysimme meille unelmayöpymispaikan. Nukula Oy:n matkailutilalla Päijänteen rannalla metsän keskellä nukuimme kauniissa aitassa ja saimme mitä herkullisimpia vastapyydetyistä Päijänteen kaloista valmistettuja illallisia nauttien ne kotoisasti tilan yrittäjien kanssa. Yritysmentorina oli myös antoisaa keskustella yrittäjyyden haasteista ja yrityksen kehittämisestä, vaikka lomalla oltiinkin.

Seuraavan reissumme kohteena muutaman huilipäivän jälkeen oli Helvetinjärven kansallispuisto. Helvetinjärven maisemat olivat upeita. Joskus nuorempana olin päättänyt kivuta ylös Helvetinkolun, mutta nyt tyydyin vain ihailemaan sitä ja ottamaan pari valokuvaa. Majapaikkaa etsiessämme muistelin aikoinaan olleeni kurssilla Hotelli Keurusselässä. Sieltäpä löytyi oiva majapaikka taas muutamaksi yöksi järvenrannalta kauniin luonnon keskeltä. Sokerina pohjalla ensimmäisenä iltana hotellin terassilla lauloi kitaristi soitellen monta lempikappalettamme.

Kolmannen reissumme kohteena oli Kustavi. Lähimmät majapaikat olisivat löytyneet Turusta. Arvaahan sen, heinäkuun helteet ja saaristo, kaikki paikat varattu. Turkuun emme halunneet, siispä mikä voisi olla vaihtoehto. Kansallispuistoteemalla jatkettiin ja päätimme käydä Kustavissa vain päiväseltään, yöpyä Salossa ja käydä seuraavana päivänä Teijon kansallispuistossa kiertämässä Matildajärven. Vaelluskierroksen jälkeen palkitsimme itsemme jäätelötötteröllä, juuri sen jäätelövalmistajan, joka tekee mielestämme sitä ainoaa oikeaa pistaasijäätelöä. Tätä jäätelöä emme olleet mistään muualta kesän aikana löytäneet, joten taas uusi plussa reittivalinnallemme.

Yhden ihanan kokemuksen tälle kesälle tarjosi myös kajakkaretki Saimaalla. Olen joskus aikoinaan yrittänyt tätä kokeilla. Se oli aallokkoisella merellä, joten melonta jäi alkumetreihin. Nyt kuitenkin vuokrasimme kahdenistuttavan kajakin ja nautimme lähes peilityynessä säässä  Järvisydämessä saarien lomassa melonnasta. Tämä kokemus saa varmasti vielä jatkoa tulevina kesinä.

Summa summarum: ”Älä odota, että sade lakkaa vaan aloita tanssi sateessa”.

Löysin tämän ajatuksen muistiinpanoistani vuosien takaa. Elämässä on toki rankempiakin tilanteita, jolloin vaihtoehdot ovat vähissä kuin kesälomasuunnitelmien peruuntuminen. Silloinkin niitä kannattaa aina etsiä. Ovatko vaihtoehdot oikeasti vähissä vai estätkö itseäsi näkemästä niitä ja takerrut siihen minkä menetit tai mitä et voi saada. Vaikka tilanteen tosiasioita ei voisikaan enää muuttaa, voimme muuttaa omaa suhtautumistamme. ”Onnellisuus on kuinka; se ei ole mitä, se on kyky, ei kohde.” – Herman Hesse

Hyvää syyskauden alkua ja antoisaa töihin paluuta kaikille toivottaen

Merja Carlander

yrittäjyys #visio #missio #tulevaisuus #kehittäminen #uudenoppiminen #luovuus #työnohjaus #itsensäjohtaminen #tavoitteet #vuorovaikutus #kommunikointi #skenaario #mentorointi #kuunteleminen #uranvaihto

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab