Mentorin päiväkirja – Samalta viivalta – tekoja tarvitaan yrittäjyyden tien tasoittamiseksi vammaisille

Omassa lähipiirissäni näkövammaisuus ja osittainen kuulovammaisuus ovat olleet jollain lailla aina läsnä. Isotätiäni, isoisän siskoa, en muista juuri niiltä ajoilta, kun hänellä oli vielä näkö tallella. Minun muistoissani hän suhtautui sokeuteen jotenkin luonnollisesti. Näön menetys oli varmasti ollut aikoinaan kipeä asia ihmiselle, jonka intohimona olivat valokuvat. Hänellä oli ollut valokuvausliike aikoinaan jo Viipurissa ja myöhemmin Kouvolassa. Oli mielenkiintoista katsella valokuvakirjoja sukulaisista ja vanhasta Viipurista. Isotäti rakasti kauniita esineitä. Omassa kaapissani on aikoinaan ”ennakkoperintönä” saamani kiinalainen kahviastiasto.

Oman isäni näkökyky heikkeni rajusti vanhemmiten ja kuulo oli poissa toisesta korvasta jo nuorena aikuisena. Hän teki kuitenkin töitä vielä seitsemänkymppisenä. Vaikka näkö oli jo erittäin heikko, ajatus ja kyky jakaa kokemuksia ja tukea muille ei ollut kadonnut minnekään. Viimeisen kirjan hän kirjoitti ollessaan 75-vuotias. Onneksi tukena olivat hyvät tietojenkäsittelytaidot ja apujoukot oikolukijoina. Nämä kaksi asiaa nousevatkin tärkeiksi, kun pyrimme tukemaan vammaisia yrittäjyyden taipaleella: digitaalisuuden haltuunotto ja välineet, joilla asiat voi esteettömästi hoitaa ja verkosto, jolta saa sekä ammatillista tukea ja tukea muuhun osaamisen kehittämiseen. Yrittäjä tarvitsee aina myös sen ”yrittäjän olkapään”, jolle voi purkaa huolia, mutta myös peilata uusia ideoita ja hankkeita.

Vammaisuuden vaikutus ihmisen elämään vaihtelee vammaisuuden asteen mukaan. Jokainen ihminen on yksilö. Meillä on erilaiset kokemukset ja taustat. Meillä on erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Vaikutusta on myös sillä, oletko ollut vammainen koko ikäsi vai onko vammaisuus tullut elämääsi matkan varrella.

Sosiaalinen ympäristö ja ihmisen taloudellinen tilanne vaikuttavat merkittävästi aina kun ihminen edustaa vähemmistöä. Iso merkitys on myös muiden ihmisten asenteilla. Nähdäänkö henkilö ensisijaisesti vammaisena vai henkilönä, jonka yksi ominaisuus on hänen vammaisuutensa. Me enemmistön edustajat suhtaudumme usein vähemmistöön kuten se koostuisi samanlaisesta massasta, oli sitten kyse maahanmuuttajista, sukupuolivähemmistöistä tai vammaisuudesta. Jokainen ihminen on ja haluaa kuitenkin tulla nähdyksi ainutlaatuisena. ”En ole kuuro enkä imbesilli, vaikka istunkin pyörätuolissa”. Tämä ystävättäreni tokaisu lentokenttävirkailijalle on jäänyt mieleeni. Olimme lähdössä porukalla ulkomaille ja virkailija kertoi miten ystävättäreni siirtyminen koneeseen hoidetaan katsomatta kertaakaan häneen vaan puhuen meille muille seurueen jäsenille.

Vammaisuus ja osatyökyvyttömyys vaikuttavat monelle tavalla henkilön työllistymiseen. Yrittäjyys saattaakin olla ainut vaihtoehto. Tätä tietä on kuitenkin henkilön oma tilanne huomioiden tasoitettava, jotta hän pääsee aloittamaan yritystoiminnan paremmin samalta viivalta. Kuten yrittäjä kollega, joka on itse vammainen, toteaa: vammaisyrittäjät lähtevät yrittäjyyteenkin takamatkalta.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan 22/2017 aiheena oli vammaisten henkilöiden yrittäjyys ja sen tuki. Julkaisussa esitetään yhtenä toimenpiteenä koko väestölle suunnattujen toimien muuntamista vammaisille henkilöille soveltuvaan muotoon (esim. esteettömyys ja saavutettavuus). Julkaisussa todetaan, että sinänsä ei ole tarvetta erityisesti vammaisille henkilöille suunnatuille yrittäjyyskoulutuksille. Koulutuksia järjestettäessä on kuitenkin syytä varmistaa koulutusjärjestelyjen esteettömyys ja saavutettavuus, myös koulutuksista tiedottamisessa.

Suomessa järjestettiin vasta nyt 2019–2020 ensimmäinen vammaisille suunnattu yrittäjien ammattitutkinto. Koulutuksen järjestäjänä toimi Careeria. Nyt toteutettu yrittäjän ammattitutkintokoulutus suunniteltiin yhteistyössä Näkövammaisten liiton ja Invalidiliiton asiantuntijoiden kanssa saavutettavaksi ja esteettömäksi vammaisille opiskelijoille.  Oli antoisaa ja itselle myös näkökulmia avartavaa olla mentorina mukana tukemassa tutkinnon suorittajia. Tämä tutkinto oli tutkintovaatimuksiltaan aivan sama kuin muillekin suunnattu yrittäjän ammattitutkinto, juuri kuten valtioneuvoston julkaisussa työryhmä oli esittänytkin. Vammaisyrittäjät kohtaavat samoja haasteita kuin muutkin yrittäjät. Ammattiosaamista usein löytyy, mutta yrittäjyyteen liittyvät tiedot ja taidot puuttuvat. Markkinointi-, myynti- ja talousosaamiseen useimmat yrittäjät kaipaavat lisäkoulutusta. Kaikki yrittäjiksi ryhtyvät haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta ja toisaalta siitä kuuluisasta yrittäjän vapaudesta.  Vapaus edellyttää kykyä johtaa itseään. Tätäkin taitoa voi kehittää ja siihenkin on mahdollisuus saada tukea koulutuksessa.

Perinteisten yrittäjyyden haasteiden lisäksi vammaisuuden aste ja laatu tuovat omat lisähaasteensa. Vammaisten yrittäjien arkea hankaloittavat itse vamman luonteesta riippuvat tekijät, kuten mahdolliset liikunta- tai kommunikaatiorajoitteet. Alkupääoman puute ja rahoituksen hankkiminen on monen yrittäjäksi ryhtyvän pulma. Jos henkilö on aikaisemmin ansainnut hyvin palkkatyössä, on hänelle saattanut kertyä säästöjä. Säästöjen vähäisyys on usein vammaisyrittäjän ongelma. Vammaisuus vaikuttaa sosiaalisen verkoston laajuuteen. Tähän vaikuttaa myös se, miten me muut suhtaudumme vammaisiin. Olemmeko kaikki samalla viivalla.

Olen saanut olla mentorina monille kymmenille yrittäjille heidän suorittaessaan yrittäjän ammattitutkintoa. Yrittäjäidentiteetti on useilla aluksi hukassa. Omia kykyjä on ehkä vähätelty. On ollut hienoa kuulla päätöstilaisuuksissa, kuinka moni toteaa löytäneensä yrittäjäidentiteettinsä ja olevansa ylpeästi yrittäjä. Nyt päättyneessä tutkinnossa oli mukana myös yrittäjiksi ryhtyviä jo toimivien yrittäjien lisäksi. Oli hienoa huomata, kuinka tutkinnon suorituksen aikana se oma liikeidea ja myös yrittäjäidentiteetti löytyivät. Rohkeus ja usko itseen kasvoi tiedon lisääntymisen myötä.

Yrittäjäkoulutuksen aikana opiskelijat saavat uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Tutkinnon tukena käytettiin ryhmämentorointia. Opiskelijayrittäjät saivat tukea ja kannustusta sekä myös tietoa opiskelijatovereiltaan. Omissa mentoriryhmissäni viljeltiin myös leppoisaa huumoria.

Ihminen on pohjimmiltaan psykofyysinen ”laumaeläin”. Siksi tukea tarvitaan sekä fyysisten että sosiaalisten esteiden ylittämiseksi. Biopsykososiaalinen malli yhdistää lääketieteellisen ja sosiaalisen mallin. Lääketieteellinen lähestyminen käsittää vammaisuuden yksilön toimintakyvyn rajoitteina. Sosiaalinen malli puolestaan näkee vammaisuuden yhteiskunnallisista järjestelyistä johtuvana sosiaalisena ilmiönä (WHO 2002; Vehmas 2005; Kitching 2014).  Tukea tarvitaan sekä fyysiselle että sosiaaliselle puolelle myös yhteiskunnan tukiverkon toimesta kannustavalla asenteella. Vammaisten tukeminen yrittäjyydessä pitäisi nähdä investointina eikä kuluna.

Yrittäjän ammattitutkinnon valmistujaistilaisuudessa oli voittajien tunnelma. Vuoden aikana oli tapahtunut paljon, monenlaisia muutoksia sekä yrittäjien liiketoiminnassa että muussa henkilökohtaisessa elämässä. Tämä opiskelijaryhmä jää taatusti elämään toinen toistensa tukiverkkona tulevaisuudessakin. Näistä yrittäjistä kuulemme vielä. Sitä ei koskaan tiedä mihin pystyy ennen kuin yrittää. (KV. sanonta).

Merja

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab