Mitä? Olenko minä erilainen kuin sinä?
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että sinun on vaikea ymmärtää toisia? Vai ettei SINUA ymmärretä?
Me olemme erilaisia, onneksi näin on ja meidät on veistetty eri puusta. Tämä on ihana asia ja se tulee esille meidän jokaisen lähipiirissä, ystävissä, perheessä ja työyhteisössä. Ihmisten erilaisuus on rikkaus, mutta se saattaa myös tuoda välillä haasteita vuorovaikutukseen ja kommunikointiin.
Minä esimerkiksi olen erilainen kuin mieheni. Miten tämä tulee sitten esille? Esimerkiksi siten että ajattelemme samasta asiasta eri tavalla. Näemme järjestyksen eri tavalla, päivittäiset askareiden merkitykset omalla tavallamme, toteutamme asioita omien näkemystemme mukaisesti ja reagoimme eri nopeudella sekä eri tavalla asioihin. Tämä voi siis tuoda ihan arkiseen elämään ristiriitoja. Onko kahvikupin korvat samaan suuntaan? Pitääkö matonhapsut suoristaa päivittäin? Siirteleekö puolisosi tavaroitasi vaihvihkaa perässäsi? Tälläisiin asioihin löytyy vastaus ihmisten erilaisuudesta.
Minä esimerkiksi voin lähteä yhtäkkiä viiden minuutin (tai hyvin lyhyellä) varoitusajalla ajamaan vaikka toiselle puolelle Suomea. Voin lähteä siltä istumalta elokuviin, ravintolaan, tapaamiseen tai ihan minne pyydetään. Mieheni luontainen käyttäytymistyyli on erilainen. Hän haluaa ensin kuulla, pohtia ja katsoa. Hän ei toimi samalla salamannopeudella kuin minä. Tämä minun pitää ymmärtää. Jos haluan lähteä johonkin, kerron hänelle asiasta hyvissä ajoin etukäteen. Ehdotan: ”Mennäänkö huomenna elokuviin?”, jolloin hän ehtii hetken sulatella asia. Hänen luontaiseen käyttäytymistyyliinsä kuuluu enemmän harkitsevaisuutta. Hän ei välttämättä pysty reagoimaan yhtä nopealla aikataululla kuin minä. Tämä minun pitää ymmärtää, jolloin en koe ettei hän halua lähteä. Ymmärrän, että hän haluaa enemmän miettimiaikaa eri asioihin kuin minä. Toki joku voi sanoa, että hänen pitää muuttua ja uskaltaa, mutta hänelle se ei ole samalla tavalla luontaista kuin minulle. Minä taas voin miettiä, että minun on helppo muuttaa toimintatapaani hyvinkin helposti hänen kannaltaan toimivammaksi.
Meidän on aina helpompi muuttaa omaa tekemistämme kuin yrittää muuttaa toista.
Lähdinkin aikanaan, ymmärrettyäni ihmisten erilaisuuden perimän ja mistä se johtuu, sille linjalle että en yritä muuttaa toista. Ensin pohdin, mitä voisin itsessäni muuttaa. Jos hyväksyn sen, että muutan boheemia toimintatapojani tai teen kompromissejä, pääsen huomattavasti nopeammin haluamaani tulokseen ja eteenpäin, kuin yrittämällä muuttaa toista. Olen toiminut valtuutettuna EXTENDED DISC kouluttajana noin 15-vuotta. Hurahdin aikoinaan ihmisten erilaisuuteen, kun selvitin yhden tiimin ristiriitoja sekä muita haasteita. Tutkimme tiimin jäsenten luontaiset käyttäymistyylit, jonka avulla sain tiimin jäsenet ymmärtämään paremmin toisiaan. Lisäksi heille kasvoi ymmärrys siitä, että yksi jäsenistä ei tee tahallaan asioita eritavalla. Ymmärryksen kautta saimme tiimin toimimaan ja oivalsin kuinka paljon tästä on hyötyä erilaisissa tilanteissa.
Toinen ei välttämättä suorista maton hapsuja tai kahvikupin korvia kiusallaan. Toinen taas ei säntäile paikasta ja tekemisestä toiseen tahallaan. Usein ajattelemme että ”kyllä se taas höseltää sinne tänne eikä keskity asiaan”. Osa toimintatavoistamme juontaa luontaisesta käyttymistyylistämme ja ne ovat meille luontaisia tapoja toimia. Kun oikeasti ymmärsin tämän perustan, aloin katsoa ihmisiä eri tavalla. Aloin ymmärtää eri ihmisten toimintatapoja huomattavasti paremmin, lukea heitä selkeämmin ja ymmärtää, miksi he tekevät sekä toimivat juuri sillä tavalla. Ymmärsin myös, että en voi muuttaa toisia vaatimalla heiltä muutosta. Usein odotamme, että toinen tekee kuten pyydämme ja muistaa sen jatkossakin. Luontainen käyttäytymistyyli saattaa vaikuttaa siihen, että joku asia tuntuu mahdottomalta toteuttaa kuten toinen haluaisi. Tämä tuo haasteita, kun tiimissä toiset kuvittelevat, että taas tiimin jäsen on vastarannan kiiski, eikä suostu tekemään kuten me muut.
Ihmisten erilaisuus on mielenkiintoinen asia. Enemmin kuin hakkaamme päätä seinään toisen ihmisen kanssa, kun hän ei toimi kuten haluamme, kannattaa miettiä missä voimme itse tulla vastaan. Voimmeko muuttaa omaa tapaamme toimia, hyväksyä paremmin hänen/heidän tapansa? Onko minun tapani ainut oikea tapa toimia vai voisiko toisen tapa olla yhtä hyvä sekä tuloksellinen? Näenkö minä asiat hänen näkökulmastaan tai ymmärränkö? Voimmeko keskustella asiasta avoimesti ja kertoa mikä häiritsee minua? Kuunnella, mikä häiritsee toista? Pohtia miten voisimme yhdessä tehdä asioita molempia tyydyttävällä tavalla?
Haasteellisissa ja ongelmallisissa tilanteissa, esimerkiksi ristiriitatilanteissa, luontaisen käyttäytymistyylimme ”negatiiviset” puolet nostavat päätänsä ja tulevat vahvemmin esille. Me tavallaan sulkeudumme käyttämään näitä keinoja puolustautuaksemme niissä tilanteissa. Jyräämme läpi omien luontaisten ominaisuuksiemme kautta, emmekä aina kuuntele tai näe muiden pointteja. Monesti pääsisimme helpommalla, kun hengähtäisimme hetken ja pohtisimme asiaa toisesta näkökulmasta.
Ymmärrä ihmisten erilaisuutta paremmin. Tee itse kompromisseja ja kuuntele aina ainakin, miksi toinen on sitä mieltä kuin on. Olemme kaikki yksilöitä ja hyvä niin 🙂