Mutta kuka keittää kahvin? – Viran puolesta ja palkkaa vastaan

Aika: muutama vuosikymmen eteenpäin

Paikka: Neuvotteluhuone Eveliina

Me astuimme epävarmoina sisään huoneeseen. Pitkän pöydän päässä seisoi esimieheni Eero ja viittoi meitä rohkaisevasti istumaan pöydän ääreen asetetuille tuoleille. – Tervetuloa!

– Mikä nyt on hätänä? Mauno kysyi ja istui minua vastapäätä. – Miksi me tultiin tänne?

Eero oli innoissaan. Hän oli käärinyt valkoisen paitansa hihat, ja nyt hän nojasi käsivarsiinsa ja kumartui eteenpäin. – Me pidämme kokouksen! Me pidämme sellaisen kokouksen, missä kaikki ovat paikalla ihan livenä ja voimme jutella niin, että olemme kaikki paikalla samaan aikaan, samassa paikassa, ihan fyysisesti. Tämä huone on tästä lähtien Neuvotteluhuone Eveliina!

Me tuijotimme Eeroa kauhistuneena. – Paikalla? kysyi Mauno. – Silloinhan meidän pitää pukea ja kaikkea jo ennen töihin tuloa?

Eero löi kämmenensä pöytälevyyn.  – Nimenomaan! Me puemme päällemme työvaatteet ja tulemme tänne kaikki samaan tilaan pitämään kokousta!

Aina kun Eero sai jonkun uuden kehittämisajatuksen päähänsä, häntä oli parasta kuunnella. Ja kun katselin hänen kapeita kasvojaan, otsalle valahtanutta tummaa hiussuortuvaa ja hiukan vinoja, harmaita silmiään, aloin lämmetä hänen kehittämisidealleen. Hän oli niin paljon komeampi nyt kuin striimattuna.

– Eikä siinä vielä kaikki, jatkoi Eero. – Ajattelin, että kun me kaikki astumme tänne huoneeseen, täällä on tarjolla kahvia. Me otamme kaikki kupilliset ja istumme pöydän ääreen, juomme kahvia ja pidämme kokouksen.

– Miksi me emme voisi juoda kahvia omassa kuutiossamme ennen kokousta? kysyi Heikki.

– Niin, tai me voisimme juoda kahvia kokouksen jälkeen alakerrassa, sanoi Paula. Hän oli meistä vanhin työntekijä, hän oli aloittanut työt jo joskus sarvikuonojen aikaan, ja hänellä oli parempi palkka kuin meillä. Se ei ollut hänen oma vikansa, erilaiset palkat olivat olleet tapana silloin, mutta emme me silti antaneet hänen unohtaa sitä. Yksi palkanlaskijarobotti oli juorunnut, että Parempipalkkaisella Paulalla oli myös eläketieto, mutta sitä sentään oli vaikea uskoa.

– Ei, ei, kokous pitää aloittaa juomalla yhdessä kahvia, sanoi Eero. – Se juuri on siinä se idea!

– Mutta kuka sen kahvin keittää? kysyi Mauno.

– Voisiko Parempipalkkainen Paula keittää sen? kysyi Irma.  – Hänellä kun on, tiedätte kyllä.

– Ei kuulu tehtävänkuvaan, tokaisi Paula.

Tehtävänkuva! Mauno ja minä pyörittelimme silmiämme. Ehkä hänellä sitten on se eläketietokin, herranen aika.

– Voisiko joku roboteista keittää kahvin, ehdotti Heikki.

– Ei käy, sanoi Eero jyrkästi. – Robotit ovat arvokkaita, kyllä sen kahvin keittää joku teistä.

Huomasin jälleen kerran miettiväni, olenko minäkin robotti. Tietysti tiesin olevani ihminen, mutta niin luulivat kerran robotitkin erään pieleen menneen päivityksen jälkeen. Se oli ollut villi maanantaiaamu, kunnes korjauspäivitys oli saatu ajettua.

– Minä en juo kahvia, sanoi Irma.

– Ja kuka tuo maidon? kysyi Mauno.

Eero selitti meille luomaansa systeemiä, johon kuului kiertävä kahvinkeittovuoro ja maitokassa.

– Maitokassa! huudahti Mauno, – Tämä on työpaikka eikä mikään meijeri!

– Minä voisin kyllä juoda maitoa, sanoi Irma.

Istuimme vaiti pöydän ääressä.

– Tämähän on kuin Neuvostoliitossa, tokaisi Heikki. En ymmärtänyt viittausta, mutta karmealta se kuulosti.

Silloin Seppo tilintarkastuksesta syöksyi sisään. – Hei tulkaa pian! hän huusi, – Ruokalan robotit ovat menneet vikatilaan, sieltä saa nyt kaikkea!  Kolistelimme kömpelösti tuoleiltamme seisomaan ja katsoimme Eeroon. Hän levitti kätensä ja sanoi:

– Hyvä on, hyvä on, menkää, mutta tämä kahvinkeittoasia on ratkaistava viimeistään sitten, kun sote tulee.

– Jos sote tulee, mutisi Mauno, kun ryntäsimme ulos Neuvotteluhuone Eveliinasta

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.