Onnellisuudesta – Viran puolesta ja palkkaa vastaan
Antiikin filosofi Seneca piti yhtenä onnellisuuden edellytyksenä matalia odotuksia. Ihminen, joka odottaa asioiden sujuvan hyvin, pettyy usein, ja pettymyksen tunne estää onnellisuuden. Mutta jos elää odottamatta hyvää ja hienoa, ja pikemminkin valmistautuu vastoinkäymisiin, saattaa kokea paljon iloisia yllätyksiä.
Myöhäisemmät elämäntapaopettajat ovat kertoneet meille, että universumilta saa sitä mitä tilaa. Jos haluaa elämääsi hyviä asioita, kannattaa suhtautua asioihin positiivisesti ja optimistisesti. Psykologia tarjoaa tukea tälle näkökulmalle. Ihminen havainnoi ympäristöään lähtökohtanaan omat odotukset ja tulkinnat. Jos uskot ihmisten olevan ystävällisiä, havainnoit kadulla vastaantulevien kasvoista ystävälliset katseet. Jos uskot kaikkien olevan sinua vastaan, kuulet ja tulkitset keskusteluista tätä uskomusta tukevat lauseet.
Molemmille katsomuksille on yhteistä se, että onni on oman pään sisällä syntyvä kokemus. Se ei kerro ihmisen ulkoisen maailman tapahtumista, vaan siitä, miten hän niitä tulkitsee ja miten hän niihin suhtautuu.
Jonkin aikaa sitten uutisoitiin suomalaisten olevan YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisin kansa. Miten ihmeessä se on mahdollista? Heräävätkö suomalaisetko aamulla ja huokaavat onnesta muistaessaan terveydenhuoltojärjestelmän ja demokratian? Tutkimus saattoi keskittyä pikemminkin tyytyväisyyteen kuin onnellisuuteen. Jos suomalaiset eivät Senecan oppien mukaan suuria odota, olemme hyvin tyytyväisiä, kun meillä ei ole sotaa, ruttoa tai nälänhätää.
Onnellisuus yhdistetään usein tarkoitukselliseen elämään. Jos kokee tekevänsä asioita, joilla on merkitystä, tuntee pohjimmiltaan olevansa onnellinen, vaikka päällimmäiset tuntemukset olisivatkin kiire, huoli ja stressi. Itsensä toteuttaminen tuo vahvan kokemuksen elämän mielekkyydestä. Onni on sitä, että on päämäärä. Onni on apatian poissaoloa.
Oman onnellisuutensa huomaa, kun kokee voimakkaita elämyksiä. Punaisena hehkuva auringonnousu pakkasaamuna, kuovin huuto kuulaana kesäyönä tai vaikkapa musiikin kuunteleminen saavat aikaan onnen tunteen, joka tulvahtaa koko ruumiin läpi ja nostaa kyyneleet silmiin. Nyt, nyt, nyt minä olen onnellinen! Onnen tunne syntyy myös hyvin yksinkertaisista asioista. Kun pääsee kylmästä lämpimään, tai saa nälkäisenä ruokaa, tai aamulla kahvia. Kun ojentaa kylmät varpaansa kohti saunan kattoa. Vaikka nämä ovat pinnallisia aistinautintoja, joiden varaan ei voi elämän tarkoituksellisuutta rakentaa, elämä olisi kamalan ikävää ilman niitä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.