Pitäisikö Suomen tehdä ripeitä ratkaisuja?

Turvallisuustilanne on maailmalla muuttunut rajusti viimeisen viikon aikana. Olemme tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Uutiset ovat olleet järkyttäviä seurata. Korona tuntuu nyt pieneltä murheelta tämän maailman tilanteen rinnalla. On ollut hienoa katsoa kuinka EU:ta naapurimme johtaja on onnistunut vain yhdistämään. Kaikki ovat päättäneet lähteä tukemaan Ukrainaa EU:n maista.

Naapurimaamme johtaja perusteli hyökkäyksen puhdistaakseen Ukrainan natseista ja taisi myös kertoa Ukrainan syyllistyneen kansanmurhaan. Kumpikin väite on tietääkseni valhetta. Kuka tahansa voi siis sanoa mitä tahansa ja perustella tekosensa kuinka haluaa. Tämä meille on nyt kerrottu. Ei ole mitään väliä mitä tekee tai mihin suuntaan, kun on kyse omasta vallasta. Tämän päivän maailmassa ei uskoisi tätä enää tapahtuvan, mutta niin vain tapahtuu.

Suomi joutuu myös tekemään omat analyysinsä siitä kuka on ystävä, kuka ei. Kuinka tilanteesta mennään eteenpäin. Millaisia ratkaisuja meidän on tehtävä tulevaisuuden kannalta? Nyt ovat päättäjämme siinä tilanteessa, että heidän on tehtävä päätöksiä. Ei voi enää kulkea polkua eteenpäin ja taaksepäin sekä välillä muutaman askeleen sivulle. On päätettävä mennäänkö eteenpäin vai taaksepäin vai seistäänkö paikallaan. Tavoitteeseen kun ei pääse ilman että ottaa askeleita eteenpäin. Tavoite saavutetaan selkeällä strategialla, toimenpidesuunnitelmalla ja toteuttamalla askel kerrallaan.

Mikä on sitten Suomen tavoite?

Sitä emme vielä tiedä, mutta toivottavasti ainakin kansamme turvallisuuden varmistaminen. Tällä hetkellä Ukrainaa moukaroidaan isolla moukarilla. Emme varmastikaan halua samanlaista kohtaloa nyt tai koskaan. Tällä hetkellä siitä ei ole pelkoa, mutta kyllä kaikkien asiantuntijoidenkin puheista ja kirjoituksista paistaa epävarmuutta siitä, voiko tuo tapahtua koskaan. Sitä päivää emme halua kokea.

Varmasti kaikki ovat miettineet kantaansa erilaisista toimista Suomen osalta viimeisen viikon aikana todella tarkkaan. Yksikään päättäjä Suomessa ei ole voinut olla miettimättä. Naapurimme on pakottanut meidät ja monet muut maat miettimään turvallisuuden kannalta uusia ratkaisuja. Monissa maissa on tehty jo ratkaisuja.

Nyt on siis aika tehdä tekoja. Ei vain suunnitella. Mitä ne ovat jäämme odottamaan. Tehdään sitten mitä tahansa, tulee vaikutuksia jostain suunnasta. Siitä emme pääse ja se meidän on kestettävä. Mutta niin on kaikkien muidenkin.

Toivon sydämestäni, että tämä painajaisuni Ukrainalaisille päättyy todella nopeasti. Uskon että tämä on myös painajaisuni suurelle osalle naapurimaamme ihmisiä. Kukaan tervejärkinen tuskin haluaa sotaa.

Turvallista ja rauhallista viikkoa!