Vieraskynä – Ahdistava vastakkainasettelu

Elämän rajallisuus, tilanne johon ei voi vaikuttaa, tiuhaan vaihtuvat säädökset, liian kauan jatkunut epävarmuus ja se tieto, ettei siihen voi vaikuttaa ahdistaa nyt monia. 

Vastakkainasettelu . Arvottaminen. Vaatimukset ja pelko näkyvät isosti. Ihmiset alkavat olla todella väsyneitä. Minä olen pohtinut tätä tematiikkaa oman elämäni kautta, eli sen ainoan jonka todella tunnen. Muut ovat vain arvailua. 

Koen välillä, että minulle henkilökohtaisesti tämä aika on ollut helpottavaa ja pelottaa jopa sanoa se ääneen. Mutta sanon sen silti. Tällä tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään muun kokemusta, vaan tuoda esiin myös se tosiasia että kokemuksia on monenlaisia. Eikä omaa kokemusta tarvitse vähätellä. Tällä kaikella uskoakseni on jokin suurempi merkitys, kuin se mikä pinnalle näyttäytyy. 

Olen jo pienestä saakka kokenut erikoisia näkyjä ja asioita, jotka sittemmin kiellettiin ja käskettiin lopettaa hölmöily. Uskoin asioihin joita ei näkynyt tai voinut koskettaa. Näin haamuja ja kuulin ääniä. Uskon edelleen johonkin suurempaan vaikken osaakaan sitä nimetä. Usein uskon, että se suuri asuu meissä kaikissa ja elää kauttamme. 

Talven syvyyksissä ymmärsin, että voittamaton kesä asuu sisälläni. -Albert Camus

Elin kauan elämää jossa kärsin. Koin asioita, joita kenenkään ei pitäisi kokea. Mietin usein, että miksi minä? Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? Nyt vuosia, vuosikymmeniä myöhemmin ymmärrän. Jokainen asia ajoi minua kohti totuutta, itseäni. En vain uskonut ihan vähällä. 

”Se mitä on takanamme tai edessämme, on pientä verrattuna siihen, mitä on sisällämme. ”

– Ralph Waldo Emerson

Minä uskon ja ymmärsin omien kokemusteni kautta, että on asioita johon voimme vaikuttaa ja todella asioita joihin emme voi, vaikka kuinka haluaisi. Lisäksi on asioita, joihin voin vaikuttaa osin. Ymmärsin, että olen ihminen ja kykyni ovat rajalliset. 

Se on ollut suuri ymmärrys. Joskus luulin että voin ja minun pitää yrittää vaikuttaa kaikkeen. Niin ei ole. Valintani voivat vaikuttaa moneen. Mutta en voi vaikuttaa kaikkeen. Kokeile itse.

Tehtävä:

1. Mieti asioita joita ajattelet, että sinun pitäisi tehdä. Asioita joita haluat. Asioiden tilaa jota hamuat. 
2. Kirjoita näitä ylös niin paljon kuin niitä ilmenee. Anna tulla. Kaikki se millä olet viime viikot ja vuodet päätäsi vaivannut. Mistä olet uneksinut, mitä toivonut ja halunnut. 
3. Ajattele sitten, että sinulla on kolme koria. 
4. Ensimmäiseen  koriin aseta kaikki asiat, jotka voit hoitaa itse niin että ne ovat vain ja ainoastaan sinun päätettävissäsi. Kenelläkään muulla ei ole valtaa niihin. Esim. olla luonnossa enemmän, levätä lisää, nähdä ystäviä useammin tai jotain muuta, joka on sinun päätettävissäsi. 
5. Toiseen koriin asetat kaikki ne asiat, joita et voi päättää yksin. Asiat, joihin erottamattomasti liittyy toinen ihminen. Asia joka ei ole yksin sinun vallassasi. Esim. muuttaa perheen kanssa ulkomaille, sopia riita ystävän kanssa, korjata lapsen ystävyyssuhteita, vaihtaa työparia. Tai jotain muuta, joka vaatii selvitäkseen toisen tai toisia. 
6. Kolmanteen ja viimeiseen koriin asettele asiat, jotka ovat ns. isomman vallassa, asiat joihin ei voi yksin tai kaksinkaan vaikuttaa vaan ne ovat osa jotain suurempaa. Esim. että korona katoaa, maailmanrauha saavutetaan, ilmastonmuutos( tähän toki omalta osaltasi, muttet yksin voi saada sitä tapahtumaan), sodat loppuvat tms. 
7. Tarkastele elämää hieman uusin silmin. Onko asiat joista haaveilet käsissäsi vai pusketko tuulimyllyjä vastaan? Olisiko viisautta hellittää  ja hyväksyä tietyt realiteetit? Voisiko tehdä asioita jotka ovat omassa hallintaoikeuden piirissä ja luottaa niihin jotka eivät ole?
8. Voisitko asettaa käden sydämelle ja aistia. Tunnen tuskaa asioista joihin en voi vaikuttaa ja se on ihan ok. Saan tuntea tiskaa, riittämättömyyttä ja epätietoisuutta. Saan tuntea pelkoa ja turhautumista ja haluta muutosta. Kaikki se on ihan sallittua. Ja sekin tunne menee ohi. Kun haluan muutosta voin tietää senkin, että tulen saamaan sen. Mikään ei kestä ikuisesti. Muutos on ainoa mikä on varmaa. 

Kun itse tämän tajusin, tajusin että pakottamalla, väkisin tai huolehtimalla ja murehtimalla asiat eivät muutu. Asiat muuttuvat aikanaan, asiat muuttuvat ympärilläni kun minä muutun. Mikään ei voi muuttua jos mikään ei muutu. Ja lopulta ymmärsin muuttua itse. Kun emme itse ymmärrä, niin jokin suurempi työntää meitä kohti ymmärrystä ja kun minä en ymmärtänyt, maailma asetti tielleni aina uuden haasteen kunnes lopulta ymmärsin. Uskon, että haaste joka ihmiskunnalle on nyt asetettu (kuten monet muut taudit aikoinaan) on haaste oppia näkemään, ettei kaikki voi enää jatkua kuten tähän saakka. Jonkun on muututtava. 

Vaikka minun tarinani oli yhden ihmisen tarina. Olemme jokainen yksin ja yhdessä osa tätä tarinaa jota nyt kirjoitetaan. Jokaisen tarina on tärkeä ja tarina jota yhdessä kirjoitamme on tärkeä. 

Miten haluamme sen elää läpi?

Myötätunnolla ja rakkaudella vai vihalla ja puskemisella. Toisiamme lämmöllä ymmärtäen vai erilleen työntäen. Monelle aika on ollut raskasta ja tuonut surua. Sitä kollektiivista kipua koen minäkin. 

Mutta moni on myös sanonut kokeneensa hyviä asioita. Löytäneensä omien arvojen juurille. Kohdanneensa itsensä uusin silmin, löytäneensä johonkin uuden ja terveemmän ajattelun ja olemisen tavan juurille. Uskon, että tämäkin saa olla totta. Aivan yhtä totta kuten kipeätkin tarinat. Minulle aika on ollut asettumista rakkaimpien lähelle, sen turvaamista ja hellimistä mikä on tärkeintä ja sen ymmärtämistä miten paljon on aiemmin antanut sellaiselle mikä ei ole oikeasti tärkeää. Irtipäästämistä ja rajojen asettamista. Merkitys siitä kuka ja mikä on oikeasti tärkeää on vahvistunut ja kirkastunut. 

Tehtävä:

1. Kuvittele ympärillesi kirkas ja joustava pallo. 
2. Sen läpi ei pääse mitään mikä voisi satuttaa sinua. Loukata tai vahingoittaa. 
3. Mieti, että voit suurentaa ja pienentää palopaikan mielesi mukaan. 
4. Sukella palloon aina kun lähdet kotoa pois tai tiedät meneväsi johonkin tilanteeseen jossa koet olosi epämukavaksi. 
5. Pallossa olet turvassa ja kenenkään sanat eivät osu sinuun vaan ponnistavat pallon pinnalta takaisin lähettäjäänsä. 

Uskon ja luotan kaiken kivun ja pelon keskellä – että tällä kaikella on merkitys. Teen sen mihin pystyn vaikuttamaan ja lasken irti siitä mihin en pysty. Se auttaa minua jaksamaan. 

Toivon, että myös sinua. 

Valoa pimeään aikaan. 

Sytytä kynttilä ja katso sitä. 

On virhe ajatella, että on jo myöhäistä muuttaa vanhoja huonoksi osoittautuneita tapoja ja tottumuksia. Jos napsautat huoneeseen valon päälle, ei ole väliä sillä, kuinka kauan huoneessa on ollut pimeää. Valo valaisee joka tapauksessa. 

— Filosofi Vernon Howard

Ollaan yhteydessä!

Lempeyttä ja valoa kaikille!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com