Vieraskynä – Asenne ratkaisee. Aina.

Tämän päivän KasvuStoorin Vieraskynän kirjoittaja on Raija Airaksinen-Björklund, joka on pienkustantaja, tietokirjailija ja kouluttaja, joka pyörittää yhdennaisen yritystä nimeltä Draamatyö. Freelancer työ vei hänet työskentelemään Tukholman Suomen Instituuttiin koulutus- ja teatterivastaavaksi. Jokainen keikka on tsäänssi, Matti Nykästä mukaellen.

Asenne ratkaisee. Aina.

Elämä on improvisaatiota, joka päivä ja joka hetki. Joskus onnistumme ja ylitämme riman, joskus epäonnistumme ja rima putoaa – joskus tulee mentyä jopa riman ali. Virheiden pelko estää meitä tuomasta osaamistamme, kykyjämme ja vahvuuksiamme parhaaseen mahdolliseen käyttöön – niin yksityis- kuin työelämässä.  Moka on lahja -ajattelusta puhutaan meillä tänä päivänä melkeinpä väsyttävän paljon, mutta olemmeko sisäistäneet sanoman vai  jääkö se vain sanojen tasolla?

Kyse ei ole siitä, että virheisiin suhtauduttaisiin kepeästi – eiväthän epäonnistumiset useimmiten hauskalta tunnu ja niistä voi koitua myös ikäviä seuraamuksia. Virheistä tulisi oppia yhdessä ja hyödyntää niitä oppeja jatkossa. Nämä oppimisen ja kehittymisen paikat menetetään, jos virheitä ei sallita tai niistä ei uskalleta puhua avoimesti.

Savolaisena kannan mukanani lapsena usein kuulemaani sanontaa ”hullu suap olla, muttei hölömö”, jolla tarkoitettiin, että virheitä saa tehdä, mutta ei kannata olla niin hölmö, että toistaa saman virheen uudelleen. Omien virheiden ohessa kannattaa myös ottaa oppia toisten mokista. Omista virheistä voi kertoa avoimesti muille, jotta muutkin voivat niistä ottaa opikseen.

Kaikki riippuu siitä, miten suhtaudumme virheisiin, kasvojen menetyksenä ja häpeänä vai – joskus niin kivuliaana, mutta antoisana- oppimiskokemuksena.

Olin mukana toimittamassa kirjaa Virheen mahdollisuus ( toim. Saija Laukka, Draamatyö 2017),  jossa kirjoittajat toivat virheisiin erilaisen näkökulman, auttoivat näkemään virheissä piilevät mahdollisuudet ja kannustivat kysymään, onko virheitä edes olemassa.

Epäonnistumisen pelko saattaa olla esteenä uusille asioille, emme uskaltaudu astua epämukavuusalueellemme. Kannamme mielessämme epäonnistumisia ja niistä seuranneita negatiivisia tunteita. Pelkäämme kasvojen menettämistä ja siitä seuraavaa häpeää emmekä sen vuoksi tohdi yrittää uutta ja erilaista.

Olen kouluttajana tavannut lukuisa ihmisiä, joiden elämän suurena rajoitteena  on epäonnistumisen pelko. Monet meistä kantavat muistoja epäonnistumisista läpi elämän. Toiset kantavat mielessään virheiden tuottamaa häpeää, toiset valjastavat ne hauskoiksi tarinoiksi, joilla hauskuttavat kuulijoitaan. Miten oppisimme ottamaan ilon irti mokista?   Onko mahdollista päästää irti menneisyyden taakoista ja suunnata katse uusiin seikkailuihin? Olemme eletyn elämämme hiomia ja matkan varrella olemme keränneet kokemuksia, joiden pohjalle rakennamme tulevaisuuttamme.

Voimme suhtautua virheisiin eri tavoin, oletko Sinä…

VÄLTTELIJÄ, joka pelkää virheitä ja suhtautuu virheiden tuottamiin mahdollisuuksiin epäilevästi. Keskityt enemmän riskeihin kuin mahdollisuuksiin. Näet virheinä kaiken, mikä poikkeaa valmistellusta ja sovitusta. Rakastat rutiineja, et pidä poikkeuksista. Lannistut ja passivoidu virheistä.

VARMISTELIJA, joka ymmärtää, että virheistä voi oppia ainakin sen, miten niitä vältetään tulevaisuudessa. Pyrit minimoimaan mahdolliset virheet huolellisella valmistautumisella, ennakoinnilla ja tilanteen kontrolloinnilla. Harmittelet tehtyjä virheitä, analysoi ne huolellisesti ja pyrkii välttämään samoja virheitä jatkossa.

USKALTAJA, joka tietää, että virheiden tekeminen kuuluu ryhmän prosessiin ja niiden avulla voi oppia ja oivaltaa uutta. Otat riskejä ja kokeilet uusia toimintatapoja tilanteissa, joissa muut ihmiset tukevat tällaista toimintaa, kannustaa toisia kokeilemaan ja olemaan välittämättä virheistä.

HYVÄKSYJÄ, joka tiedostaa sekä riskit että mahdollisuudet. Ymmärrät, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina läsnä, näet mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät virheitä. Kokeilee ennakkoluulottomasti uusia toimintatapoja yhdessä toisten kanssa ja pyrkii kehittämään uutta. Sitoutuu täysin prosessiin ja kantaa vastuuta vaikeissakin tilanteissa. Tukee ryhmää ja luo turvallisen ja sallivan ilmapiirin. Pystyt hyppäämään tyhjän päälle uusiin näkökulmiin. Otat kaiken irti mokista ja pystyt nauramaan niille yhdessä muiden kanssa.

Olen pitänyt työpajoja, jossa olemme lähestyneet mokaamista ja virheiden tekemistä toiminallisin menetelmin. Jaamme mokiamme, teemme kohtauksia osallistujien noloista tilanteista ja ”korjaamme” ne niin kuin olisimme halunneet niiden menevän ”oikein”. Usein jakaminen ja näkökulman vaihtaminen auttaa asiaa – ja saattaa jopa sulattaa sisällä kulkeneen häpeän. Vertaistukeakaan ei tule unohtaa – on hieno huomata, ettei olekaan ainoa mokaileva maailmassa. Jatkamme matkaamme keventynein mielin ja vatsa kipeänä nauramisesta.

”Hyvähän se sinun on sanoa, kun olet alan ammattilainen”, kuulen sanottavan, kun kannustan kokeilemaan ja kerron, ettei virheisiin kuole. Jaan tarinani kouluttajuuteni alkuajoilta. Kun aloitin puheviestinnän opettajana, kaaduin auditorioon mennessäni ensimmäinen luentoni aluksi. Luentopaperini levisivät lattialle ja olin kontallani pylly pystyssä kuulijoihini päin. Muistan ikuisesti sen tunteen, kun tajusin, että minun tulee nousta täältä ylös ja kohdata satapäinen kuulijakuntani. En voi väittää tunteneeni suurta kiitollisuutta juuri sattuneesta ’mokasta’. Nousin ylös, kokosin paperin ja käännyin opiskelijoihin päin, esittäydyin ja totesin lakonisesti:” Tämmöinen sisääntulo tällä kertaa!”. Kohtasin myötätuntoisia katseita ja hymyileviä kasvoja. Ymmärrystä. Sattuuhan sitä. Olen myös kysynyt lontoolaiselta poliisilta, puhuuko hän englantia. Nyt sattumat naurattavat – myös muita. Eräs tuttavani harmittelee usein kerran tekemäänsä kielioppivirhettä, jossa Saksassa puolikasta juustopalaa ostaessaan valitsi väärän artikkelin. Sai kuitenkin kielioppivirheestä huolimatta haluamansa. Kuten lontoolainen poliisiikin auttoi eksynyttä turistia, häkeltymättä.

Onnellinen on hän, joka osaa nauraa itselleen. Häneltä ei tule puuttumaan iloa elämästään. Eikä hänen kuulijoiltaan.

Mietelause: ”Kaikki on mahdollista  jos niin vain tahdot”.

Voi lukea lisää virheiden mahdollisuuksista   Saija Laukka (toim.) :Virheen mahdollisuus, 978-952-68707-0-0 , Draamatyö