Vieraskynä – Epäonnistumisen pelko

Kuva pexels.com ja kuvaaja Andrea Piacquadio.

Lyhyen yrittäjätaipaleeni aikana olen havainnut, että minua vaivaa epäonnistumisen pelko, jopa niin, että se estää tekemästä asioita. En varmasti yrittäjänä ole yksin tämän pelon kanssa, siksi päätin kirjoittaa siitä muutaman sanan.

Miten epäonnistumisen pelon voi tunnistaa? Pelothan usein kätkeytyvät niin, että emme edes aina tiedosta pelkäävämme. Pelko voi tuntua epämääräisenä tuntemuksena kehossa. Tutkimusten mukaan pelko tuntuu yläkehossa, käsissä ja vatsassa. Jokainen meistä on varmasti tuntenut ikävän kouraisun vatsan alueella, kun joku asia ei ole tuntunut hyvältä. Myös säikähtäminen saa vatsan ja hengityksen reagoimaan. Hengitys ikään kuin salpaantuu ja pelko nousee kurkkuun. Minulla epäonnistumisen pelko tuntuu konkreettisesti käsijarruna ja tarpeena vaihtaa suuntaa koko ajan. Tuntuu kuin en uskaltaisi kohdata tuota epämääräistä tunnetta vaan keksin koko ajan muuta ja jopa täysin uutta tekemistä, jotta ei tarvitsi kohdata tekemiseen liittyvää pelkoa. Tätä ei ole ollut helppoa itsessä tunnistaa. Mielemme on niin vekkuli, että se keksii kyllä keinon suojella meitä. Tarkoitus on hyvä, mutta jos emme uskalla pysähtyä pelon äärelle, emme sitä myöskään aidosti kohtaa eikä pelko hellitä vaan usein se lisää kierroksia, kuten tunteilla on tapana tehdä. Tunteet ovat usein viestin tuojia. Niillä on meillä asiaa. Niin pelollakin.

Epäonnistumisen pelon kohtaamisessa minua auttoi ajatus siitä, että pelko onkin ystävä, jolla on minulla tärkeää asiaa. Kun vihdoin uskalsin kuunnella mitä pelko haluaa tuoda näkyväksi, oivalsin jotakin tärkeää. Minulla epäonnistumisen pelon takana on pelko siitä, että jos epäonnistun, en keksi ratkaisua, miten korjata tilanne. En varsinaisesti pelännytkään epäonnistumista vaan että en osaa korjata tilannetta. Mitä jos tilanne onkin sellainen, ettei sitä voi mitenkään korjata, olen epäonnistunut niin pahasti. Tämä sai pohtimaan, että onko sellaisia tilanteita työssäni olemassa, joita en voisi korjata jollain tavalla. Ymmärsin, että ei olisi. Löytäisin aina jonkun ratkaisun. Epäonnistumisen pelko toi näkyväksi myös sen, että en aina luota itseeni enkä myöskään siihen, että asiat järjestyvät parhain päin. Minulla on ollut tarve kontrolloida asioita liikaa, koska en ole luottanut. Kyse onkin siis pohjimmiltaan luottamuksesta. Kaikkien pelkojen taustalla on epäluottamus. Pelkomme iskevät päälle silloin, kun koemme turvattomuutta. Tällöin olisi tärkeää vahvistaa turvaa sen sijaan, että ruokimme pelkoa. Peloista emme voi täysin koskaan päästä eroon. Niiden tehtävä on myös suojella meitä. Ajattelen, että elämämme perusta on luottamus ja jos tuo luottamus horjuu, silloin pelot ohjaavat tekemistämme enemmän kuin huomaammekaan.

Pelkojen kohtaamisessa auttaa se, että hyväksymme, että pelottaa. Pelko kuuluu osana ihmisyyttä. Pelon kanssa kannattaa myös jutella tai kirjoittaa pelkoajatuksia ylös. Pelon nimeäminen helpottaa ja auttaa kohtaamaan tuota ikävää tunnetta. Joskus pelko voi tuntua tosi isolta möykyltä kohdata. Tällöin kannattaa hakea ulkopuolista apua tai jutella ystävän kanssa. Pelon kohtaaminen vaatii myös toimintaa. Tehdä vaikka pelottaa niin, että jalat tärisevät ja olo on kuin heikoilla jäillä. Pelko vaatii uskallusta hellittää kontrollista ja uskallusta astua luottamuksen tilaan. Pelko itse asiassa kysyy meiltä, että haluammeko valita luottamuksen. Joka kerta kun valitsemme pelon sijasta luottamuksen, luottamus vahvistuu, joskus pienin askelin ja joskus harppauksin.

Lempeää joulun odotusta ja uskalla luottaa!

Sydämellä

Marjo Heinonen

energiahoitaja ja keho- ja tunnetaitovalmentaja

Proud of Myself Coaching