Vieraskynä – Milleniaalit ovat muuttaneet johtamiskulttuurin!

Aleksis Kiven näytelmää Nummisuutareita siteeraten: Niin muuttuu maailma, Eskoni! Ja maailma tosiaankin muuttuu, koko ajan. Ja tämä muutos tapahtuu koko yhteiskunnassamme, työssä ja vapaa-ajalla.

Minua esimies- ja vuorovaikutusvalmentajana kiinnostaa erityisesti seuraavan sukupolvemme, milleniaalien, sijoittuminen työelämässä. Suurten ikäluokkien ja pullamössösukupolven jälkeen estradille astuvat milleniaalit tai Y-sukupolvi, jotka ovat syntyneet 1980- ja 1990-luvulla ja ovat nyt kovaa vauhtia ottamassa paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa yleensäkin.  Milleniaalit ovat tutkimusten mukaan suvaitsevaisia ja kokeilunhaluisia maailmankansalaisia, netin aikakaudella kasvaneita diginatiiveja. He arvostavat vapautta, ja heille rahaa tärkeämpää on se, että työnantaja jakaa heidän kanssaan samat arvot.

Lähestyn aihetta kolmesta näkökulmasta, jotka ovat minulle tuttuja tekijöitä omasta elämästäni. Olen koulutukseltani upseeri, siis johtaja. Olen suorittanut kasvatustieteellisiä opintoja, tiedän siis jotain myös pedagogiasta. Lisäksi toimin jalkapallon parissa juniorijoukkueen kouluttautuneena valmentajana. Joten kosketuspintaa löytyy. Näenkin johtajan, esimiehen ja valmentajan tässä kontekstissa synonyymeina toisilleen.

Olemme kokeneet muutoksen, jossa autoritäärinen käyttäytyminen on vaihtunut ihmisläheiseen ja yksilön tarpeita korostavaan valmentamiseen. Oleellista siis on, että miten työntekijät suhtautuvat esimiehiin ja johtajiin, ei päinvastoin.  Johtaja, esimies tai valmentaja halutaan nykypäivänä nähdä sellaisena, jolla on aikaa kuunnella, tukea ja kysellä ja kohdata. Tällainen lähestyminen vaatii esimiesasemassa olevalta hyviä pedagogisia taitoja. Uusi sukupolvi ei kumarra pelkän statuksen edessä. Johtajan on ansaittava auktoriteetti teoillaan. Pelkkä pilli valmentajan kaulassa ei riitä, sillä työntekijät ja urheilijat ovat yhä enemmän niitä ikäluokkia, joita on opetettu kyseenalaistamaan ja puuttumaan epäkohtiin, he ovat päässeet sanomaan mielipiteensä asioihin 2-vuotiaasta lähtien.

Kaiken keskiöön onkin nousemassa yksilöllinen ja henkilökohtainen ohjaus sekä säännöllinen palautteen antaminen. Esimerkiksi pelkkä keskustelu personal trainerin kanssa tavoitteista ja suunnitelmasta toteuttaa harjoittelu ei kasvata lihaksia, vaan osapuolten on sitouduttava prosessiin tuloksia saavuttaakseen. Yksilö saa siis paljon vastuuta, mutta hänellä on kuitenkin tukenaan esimiehen muodossa ihminen, jonka kanssa kehityksen etenemistä voi seurata. Tällainen valmentava ote näyttää toimivan nykysukupolvelle, eikä usean valmentajan kasvatustieteellinen tausta yllätä millään tavalla.

Tämä pedagoginen taito nousee nykysukupolvelle jopa asiaosaamista tärkeämmäksi. Hyvä koutsi pystyy saamaan pelaajistaan todella paljon irti, vaikka hän ei itse olisikaan alan substanssiosaamisessa parhaimmillaan, esimerkiksi vaikka peli- ja lajitekniikan suhteen. Sama pätee myös työelämään, jossa esimiehiltä vaaditaan yhä enemmän ihmisen johtamista työn johtamisen sijaan. Alan paras asiantuntija ei ole välttämättä huippuesimies. Nykypäivänä voi johtaa menestyksekkäästi alaisia, joiden työtä ei prikulleen ymmärtäisikään. Nykysukupolvi peräänkuuluttaa erilaisia valmiuksia, joita esimerkiksi johtamiskoulutus voi tarjota. Täytyy myös muistaa, että pedagogiikka ja opettajana toimiminen kehittävät muitakin kuin opettajan taitoja. Ymmärrys yksilön roolista osana joukkuetta, ihmiskäsityksen laajentuminen sekä erilaisuuksien hyväksyminen ovat tärkeitä modernin esimiehen ominaisuuksia. Lisäksi esimiehen on tunnettava alaisten lisäksi myös itsensä ja omat vajaavaisuutensa.

Vaikka maailma on muuttunut, se ei ole entistä yksikertaisempi. Uuden sukupolven kanssa toimiminen vaatii kaikilta osapuolilta opettelua sekä välillä myös erittäin hienotunteista toimintaa. Ajoittain onnistumisen raja viestin perillemenossa on hiuksenhieno. Esimiestoiminnan ja valmentajuuden suurin haaste on, että miten löytää ne keinot, joilla valmennettavista tai työtekijöistä saadaan paras irti. Pitää muistaa, että sukupolvi on aina aikansa kuva: Nykysukupolvi haluaa, että töissä pitää olla kivaa. Tämä merkitsee heille käytännössä joustavuutta, vaihtelevia työtehtäviä, arvostusta, kunnioitusta ja yhteen hiileen puhaltamista.

Kun Syväjohtamisen® konsepti otettiin puolustusvoimissa käyttöön 1990-luvun puolivälissä, se mullisti johtamiskulttuuria hyvin hierarkkisena pidettävässä organisaatiossa. Tämä konsepti on siirretty menestyksellisesti myös kansainväliseen siviilimaailman Deep Leadin® kautta.

Senhän kaikki milleniaalit tietävätkin: Saavutat parhaat tulokset, kun työyhteisössäsi on ILOA: innostusta, luottamusta, oppimista ja arvostusta.

Blogin kirjoittaja on:

Nimeni on Hannu Ahtinen. Toimin esimies- ja vuorovaikutusvalmentajana DeepLeadissa®. Työyhteisösovittelijana haluan auttaa yrityksiä, yhteisöjä ja tiimejä tunnistamaan, kohtaamaan, käsittelemään ja ratkaisemaan työyhteisön konfliktitilanteita ja muuttamaan ne voimavaraksi. Tämä näkyy pidemmällä aikavälillä säästöinä yrityksen toiminnassa sekä hyvinvointina työyhteisössä. Mieluisin harrastukseni on jalkapallovalmennus. 

Yhteistiedot: hannu@sapienter.fi, 040 823 9552.