Vieraskynä – Mitä haluan sanoa? Mikä on oleellista?
Istuin alas ja pohdin, mitä haluan sanoa, kun tilaa on rajallisesti, aikaa on rajallisesti. Ihmiset jaksavat ajatuksella lukea tänään jo paljon vähemmän kuin hetki sitten.
Mikä on oleellista? Tulin tulokseen, että se, miten asioita katsomme.
Joten päädyin aloittamaan Anja Laurilan kovin oivaltavalla runolla, joka olkoon alku tämän päivän kirjoitukselle.
MITTA
Lähdin lapsuuskodista – selässäni reppu
ja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni.
Ja aina oli tulos: Ei riitä, ei riitä.
- Kauan uskoin mittaani.
- Sitten löysin uuden. Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin.
- Silloin tajusin, mittani oli virheellinen.
- Sen ainoa lukema oli: ei riitä
Vein sen takaisin, ja
äitini hämmästyi: Ei se virheellinen ole,
se on perintömitta ja kulkenut suvussa kauan.
Oleellista on se, mihin uskomme
Jos uskomme pahaan, huonoon ja epäonnistumiseen, sitä saamme ja sitä näemme joka puolella. Kun uskomme ihmisten vihamielisyyteen, näemme siitä varmistuksia joka puolella, mihin päämme käännämme. Näemme rasismia, vihaa, uhkaa, hylkäämistä ja alistamista. Näemme asioita, jotka tukevat uskomustame.
Lopulta painamme päämme alas, emmekä näe enää mitään. Tai hyökkäämme vastaan kaikkea sitä pahaa, mitä mielemme meille uskottelee. Molemmissa lopputulos on sama. Saamme vahvistusta sille mihin uskomme, että maailma tosiaan on paha.
Toistaalta kun uskomme hyvään, ihanaan, kauniiseen ja lempeään. Näemme ympärillämme asioita, jotka tukevat tätä näkemystä. Näemme auttavia ihmisiä, hyväntekeväisyyttä, hymyjä, levollisia kasvoja ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Näemme ihmisiä, jotka tekevät hyvää. Näemme kauneutta sanoissa, silmissä ja teoissa. Me näemme sitä, mihin mielemme uskoo. Haemme vahvistusta omalle ajatuksellemme ja hakeudumme paikkoihin, ihmisten lähelle ja tilanteisiin, jotka tukevat uskomuksiamme elämästä.
Saamme sitä, mihin uskomme. On hyvä olla tarkkana mihin uskoo. Elämämme muodostuu sellaiseksi, mitä ovat ajatuksemme. On hyvä olla tarkkana, mitä ajatuksia ajattelee.
TAAKKA
Anja kertoo runossaan painolastista, jota kuljetamme mukanamme lapsuudenkodista. Uskomuksista, joista on muodostunut totuus. Sanoista, katseista ja ajatuksista, joita emme kyseenalaista, ennen kuin on pakko. Usein emme silloinkaan.
Opimme vuorovaikutuksessa sen mitä olemme. Varhainen kohtaaminen rakentaa meille katseiden, sanojen, eleiden ja tiedostamattomien vihjeiden avulla kuvan, jollaisena alamme itse itseämme katsoa.
Kun meitä lapsina katsotaan hyväksyen, rakastaen ja hellien. Opimme katsomaan itseämme ja ympärillämme olevia myötätunnolla. Kun taas silmät, jotka meitä lapsena katsovat ovat vihaiset, halveksivat ja mitätöivät, opimme itse mitätöimään ja halveksimaan itseämme. Näin opimme myös kohtelemaan muita. Kun itse halveksii, voi pienen ohikiitävän hetken kokea vahvuutta. Mutta todellista se ei ole, vaan harhaa. Sitä mallia joutuu toistamaan toistamiseen, sillä mitättömyys palaa aina takaisin. Ja kierre on valmis.
Kun katsomme itseämme rakkaudella, voimme katsoa myös muita niin. Voimme hyväksyä toisten tekemät virheet, antaa anteeksi (aina ei tarvitse hyväksyä, antaakseen anteeksi) ja jatkaa elämäämme, näin emme jää kiinni kahleisiin, vaan kuljemme omaa polkuamme vapaina ja vilpittöminä.
Omien pinttyneiden uskomusten tutkiminen ja tuulettaminen on hyvin tervettä hyvinvoinnin hoitoa. Voisitko sinä tutkia hetken omia uskomuksiasi?
Valitse jokin aika helppo, lyhyt ja yksinkertainen asia, jonka koet olevasi täysin sinua. Vahva uskomus itsestäsi? Esim. Olen tyhmä. Olen laiska. Kukaan ei pidä minusta. En selviä mistään. Mistään ei tule mitään.
TEHTÄVÄ
- ota kynä ja paperia, kirjoita vastauksia seuraaviin väitteisiin
- mistä voit tietää, että tuo ajatuksesi on täysin totta?
- perustele itsellesi, onko se aina, ehdottomasti, joka paikassa ja absoluuttisesti totta?
- miltä tuntuu, kun koet noin?
- mitä asioita ajatus estää elämässäsi?
- miten toimit kun uskot tuohon ajatukseen?
- tuoko se sinulle rauhaa vai rauhattomuutta?
- mitä olisit ilman tuota ajatusta?
- mitä tekisit, miten eläisit, missä ja kenen kanssa?
UUSI SUUNTA
Luottamus elämään ei tarkoita pelotta elämistä, vaan sitä, että elää peloista huolimatta. Tekee asioita, joita kokee itselle merkityksellisiksi. Kuitenkin pelolle antautuminen vie meiltä mahdollisuuden ratkaisuihin ja pelon uhmaaminen, kohti omien arvojen mukaista elämää.
Vaikka meitä lapsena olisi katsottu alistaen tai lytäten, niin ei tarvitse olla enää aikuisena, itse ei tarvitse katsoa itseä enää samojen lasien läpi kuin kasvattajat ovat sinua katsoneet. Voit PÄÄTTÄÄ ottaa vastuun itsestäsi ja rakastaa itseäsi, siitä huolimatta, että joku muu ei ole osannut niin tehdä.
Aika usein totumme syyttämään muita, vanhempia, rahatilannetta, ystäviä, puolisoa ym.. Mutta todellisuudessa vastuu on aina meidän.
Jos et siis ole tyytyväinen elämäsi valintoihin ja tuloksiin, joita valintasi ovat tuoneet, ota uusi suunta. Älä odota, että ihme tapahtuu vaan sitoudu tekemään asioille jotain, silloin ne saavat mahdollisuuden muuttua.
Media tarjoilee kaiken maailman upeita poppaskonsteja, joilla elämä uudistetaan pimpelipom, hetkessä hienoksi ja julkisivu saadaan kuntoon. Mieli helposti tarttuu näihin, ihmismieli on energiatehokas tarttumaan välittömästi tarjoukseen, joka usein on juuri sitä mitä mainostaa, liian hyvää ollakseen totta.
Todellisuudessa haastavat käyttäytymismallit ovat sitoutuneet osaksi meitä vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Olemme toistaneet niitä satoja, tuhansia ja satojatuhansia kertoja. Olemme siis niissä jo erittäin taitavia. Uusien hyödyllisten toimintamallien harjoittelu vaatii myös toistoja, harjoittelua ja sinnikkyyttä. On luonnollista, ettei tämä tapahdu hetkessä.
Me ihmiset kehitämme monenlaisia keinoja välttääksemme ikäviä tunteita, välttelemme, lamaannumme, hyökkäämme, ja nämä keinot vain pysäyttävät kasvuamme, vaikka niillä onkin hyvä tarkoitus. Voimme valittaa, tukahduttaa tunteitamme, ajatuksiamme ja tarpeitamme, voimme selitellä ja siirtää päätöksentekoa eteenpäin, hyökkäämme muita vastaan, syyttelemme tai lamaannumme kaiken paineen alle.
Moni on loistava selittelemään itselleen asioita. Seuraavan kerran kun huomaat selittäväsi ikävää tilannetta, tee tämä harjoitus.
HARJOITUS
- onko selitykseni totta?
- viekö tämä selitys minua kohti jotain hyvää/eteenpäin?
- mitä hyötyä tästä selityksestä on minulle?
- kenelle yritän vierittää vastuun?
- voisinko vain kohdata tilanteen sellaisena kuin se nyt on?
Kiitotietä onneen en voi luvata. Tahdon olla rehellinen. Mutta kun tutkit elämääsi, voit löytää tien, joka johtaa kohti sitä paikkaa, josta olet haaveillut. Kohti rauhaa ja tyyneyttä.
Ja matkalla tärkeintä on olla itselleen myötätuntoinen. Takapakkeja tulee, mutta sieltä voi nousta.
Kun hankala hetki tulee:
TEHTÄVÄ
- pysähdy ja tuo käsi sydämellesi
- puhu itsellesi ystävällisesti ja kannustavasti
- sano itsellesi: tämäkin hetki menee ohi, mikään ei kestä ikuisesti
- mitä voisin tehdä, että minun olisi parempi olla?
Rakkaudellista ja lempeää uuden vuoden odotusta. Uskon siihen, että seuraava vuosi on ihan jotain muuta kuin päättymässä oleva. Voisitko sinäkin uskoa siihen?
Kun haluat käydä kanssani tutkimaan elämääsi, tutustu minuun ja sivuihini: www.omimo.fi
Tapaamme olet fyysisesti missä. Voimme tavata Zoomin, Skypen, puhelimen tai WhatsAppin välityksellä. Matka ei ole este ja uskon, että sinulle ei mikään muukaan; ollaan yhteydessä.
Valoa ja joulun välkettä. Katja
