Vieraskynä – Syyllinen?

Teen kaiken väärin, ajattelen, toimin, sanon? Olen vastuussa muiden huonosta olosta ja syyllinen ikävään ilmapiiriin tai toisten kärsimykseen, vääriin valintoihin, olen huono vanhempi, mokaan aina kaiken….

Aiheutan kärsimystä jos ota rokotteen, en ota rokotetta. Olen syyllinen, jos en toimi oikein. Mikä on oikein??

Apua, ei ole ihme, jos on paha olo kaikkien näiden ajatusten ja vaatimusten keskellä, varsinkin kun on kokemus, että on jäänyt yksin.

Normaali tunne

Syyllisyys on täysin normaali ja terve tunne. Ihan kuten tunteet yleensäkin. Mutta syyllisyydestäkin voi kasvaa hallitsemattomana peikko. Tuskallisia tunteita on helpompi kestää, kun niihin suhtautuu hyväksyvästi. Silloin ikävät ja vaikeatkin tunteet tuntuvat tuottavan vähemmän kipua ja hellittävät helpommin sekä kestävät lyhyemmän aikaa.

Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen jo on helpottava tapa kohdata tunteita ja harjoittelu kannattaa aloittaa pienistä ikävistä tunteista.

Näin harjoittelun myötä tunteesta tule pikkuhiljaa keino, jolla voi jo tulla toimeen haastavien tunteiden kanssa. Vaativammat ja sitkeämmät tunteet vaativat pidempää ja ehkä tuettua tunteiden validointia, tunnetaitoja ja elimistön rauhoittamista tunnetilasta yli pääsyyn.

Syyllisyys aiheellista vai aiheetonta?

Milloin syyllisyys sitten on aiheellista ja aiheetonta? Jokainen meistä varmaan tunnistaa syyllisyyden piston joskus sydänalassa. Auts, olisin voinut toimia toisin, nyt en toiminut ihan oikein. Nämä ovat täysin terveistä reaktioita tilanteisiin, joissa teimme virhearvion tai mokasimme, se on vain inhimillistä. On ihmismäistä mokata. Epäinhimillistä – robottimaista on olla mokaamatta, kuka haluaa sellaiseksi?

Aiheellinen syyllisyys auttaa puntaroimaan omaa käytöstä, toimintaa ja tekoja. Toimimaan enemmän omien arvojen mukaisesti.

Mutta aiheeton syyllisyys sen sijaan on syyllistymistä asioista, jotka eivät välttämättä ole meidän vastuulla, todellisia, vaan tunne jatkuvasta väärin tekemisestä kalvaa, toimi sitten niin tai näin.

Seuraavan tehtävän avulla voit tutkia syyllisyyttäsi, sen todenmukaisuutta.

TEHTÄVÄ 1:

1. Ajattele jotain sinulle syyllisyyttä aiheuttavaa asiaa.
2. Mieti, onko oikeasti syntynyt jotain vahinkoa asian suhteen?
3. Olisitko voinut omilla valinnoillasi saada asian tapahtumaan tai estää jo tapahtuneen.
4. Osasitko ennustaa, että toimintasi aiheuttaa vahinkoa tai jos olisit toiminut toisin, olisitko voinut estää vahingon syntymisen?
5. Oliko sinulla valta, mahdollisuus tai voima valita ja toimia toisin?

Jos vastaat kaikkiin kyllä, voidaan olettaa sinulla olevan aihetta syyllisyyteen. Mutta vain jos vastasit kyllä kaikkiin kohtiin. Mikäli vastasit yhteenkään kohtaan ei, syyllisyys ei ole aiheellista.

Ja mikäli tosiaan olit syyllinen, on tärkeää:

1. lopettaa vahingollinen toiminta
2. pyytää anteeksi
3. korjata tapahtunut vahinko
4. hyvittää aiheutuneet vahingot
5. JATKAA ELÄMÄÄ

Onko tämä ihan totta?

Havaintomme ja niiden perusteella tekemämme tulkinnat, tavat joilla olemme oppineet asioita tulkitsemaan vaikuttavat tunnereaktioihimme. Syyllisyys opitaan yhdistelemällä oikein-väärin yhteyksiä, mikä on hyväksyttyä, mikä ei, se ohjaa valintoja ja tekoja oikeaksi opittuun suuntaan.

Joskus on suurinta viisautta hieman kyseenalaistaa tulkintojamme, varsinkin niitä, jotka tuntuvat ikäviltä ja olevan vallan säännöllisisä vierailijoita tai kovin sitkeitä sellaisia. Se että tulee tutuksi omien haastavien automaattiajatusten kanssa tai havaitsee ne joskus hyvinkin virheellisiksi tulkinnoiksi, ei automaattisesti tarkoita, että on tehnyt jotain väärin ja että onkin syyllinen ja toinen oikeassa, vaan opettaa tutkimaan asioita. Ei ole ns. varmoja totuuksia vaan voidaan oppia tutkimaan ajatuksia ja niitä herättäviä tilanteita, sekä niistä syntyviä tulkintoja.

Mikäli huomaat jatkuvasti samantyylisissä tilanteissa kokevasi syyllisyyttä, voit alkaa tutkia mistä tämä johtuu, onkohan tulkintani ihan 100% totta vai onko jotain mitä en huomaa.

Ajatuksia vain

Aivan kuten muutkin, syyllistävät ajatuksetkin ovat vain ajatuksia. Usein sitkeitä sellaisia ja kotoisin ehkä kovinkin kaukaa lapsuudesta, ehkä täysin tunnistamattomia tunteita. Katseita, eleitä ja pieniä sanoja, joista kokemus omasta syyllisyydestä on päässyt kasvamaan kaiken kattavaksi syyllisyyden tunteeksi. Yksinjäämistä, voimattomuutta, häpeää.

Aivomme poimivat koko ajan ympäristöstä vahvistusta sille uskomukselle, millaisen uskomme maailman olevan. Tyyliin syyllinen on löydyttävä, niin asia on selvä ja kun ”syyllinen” löytyy, voi huokaista hetkeksi, kunnes uusi tilanne on päällä ja sama ralli alkaa alusta.

Aivomme ovat varsin energiatehokkaita ja haluavat mielellään tehdä yleistyksiä ja helppoja tukintoja, joten myöhemmin jonkun katse, joka hieman muistuttaa lapsuuden syyllisyyttä herättänyttä tunnetta tulkitaan vanhaksi ja tutuksi tunteeksi. Aa, vika onkin minussa ja ohitetaan täysin vaikka se, että toinen yrittääkin vain kaataa omaa pahaa oloaan päälleni. Erityisesti väsyneenä, nälkäisenä ja stressaantuneena kaikki olettamukset vahvistuvat.

Kaikille syyllisyys ei kuitenkaan ole tervettä. Häpeää kärsivät ja masentuneet kokevat usein hellittämätöntä syyllisyyttä, jota eivät anteeksipyynnöt tai -annot helpota. Neuroottinen syyllisyys kehittyykin kun lapsella on liian paljon kokemuksia hylätyksi tulosta tai siitä, että on jätetty yksin selviämään. Vanhempien emotionaalinen poissaolo aiheuttaa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja se aiheuttaa syyllisyyttä ja kokemusta itsestään kykenemättömänä.

TEHTÄVÄ 2:

1. Huomaa että koet syyllisyyttä?
2. Hyväksy se, älä yritä vältellä.
3. Huomaa, mitä syyllisyys yrittää saada sinua tekemään.

Myös syyllistäminen on tapa karistaa omaa syyllisyyden tai häpeän tunnetta omalta kontolta pois.

On niin helpottavaa löytää joku, joka toimii niin väärin.

Tähän keskittyminen antaa lomaa omalle alati kalvavalle syyllisyydelle, voin hetken hellittää omasta pahasta olostani kääntämällä huomion muihin.

Yllä olevaa harjoitusta voi käyttää myös, kun huomaa syyllistäviä ajatuksia muita kohtaan.

Voisinko olla juoruamatta, arvostelematta ja syyllistämättä. Voisinko vain havaita itsessäni jotain kalvavaa tunnetta, jota pyrin sysäämään sivuun?

Syyllisyyskin karkoitetaan MYÖTÄTUNTO-harjoittelulla

Myötätunto alkaa aina itsestämme. Voimme antaa vasta kun olemme itse saaneet. Syyllisyys kumpuaa syvältä sisältä, syyllisyys kaipaa kannattelua, tukea ja myötätuntoa, ei kaikki todellakaan ole sinun vikaasi, vaikka joku on joskus sinulle niin sanonutkin tai saanut sinut tuntemaan niin. Kun on jäänyt vaille lämmintä kohtaamista, on sitä kovin vaikea antaa myöskään myöhemmin itselle.

Yhteenkuuluvuus ja rauhoittuminen laskevat stressihormonien määrää verenkierrossa. Häpeä, kriittisyys ja arvostelu ovat yksi tehokkaimmista keinoista lisätä kortisolin erittymistä. Kun häpeä liittyy siihen mikä olen, syyllisyys liittyy siihen, mitä teen. Syyllisyys on moraalinen tunne.

Rauhoittumisjärjestelmää voi itse aktivoida esimerkiksi silittämällä, puhumalla itselleen kauniita ja rauhoittavia sanoja sekä pitkillä rauhallisilla uloshengityksillä ja lempeällä äänensävyllä.

Myötätunto itseä kohtaan on  välittämistä, lempeää ystävällisyyttä ja ymmärrystä, ei kaikki ole sinun vikasi, oikeasti nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy, et olisi voinut vaikuttaa asiaan. Asioita, joita syyllisuudentunteen tulee kuulla. Se auttaa kannattelemaan vaikeissa tilanteissa. Itsemyötätunto on kykyä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään ja sitä, että on halukas lievittämään tätä kipua. Myötätunto on jokaisessa meissä, mutta nopea ja liukas katoamaan, varsinkin kipeissä hetkissä. Se kaipaa toistoja, harjoittelua ja ylläpitoa. Se että pitää itsestä huolen, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.

TEHTÄVÄ 3

Jatkoa tehtävään 2.

1. Suunnittele nyt miten haluaisit toimia jatkossa.
2. Millaisen asennon, eleet ilmeet, sanat tai äänensävyt saisivat syyllisyyden havahtumaan.
3. Miten voit toimia näkyvässä elämässä toisin jatkossa.
4. Ala toteuttamaan tätä suunnitelmaa.
5. Toista, toista, toista…. Niin kauan, että uusi toimintamalli on vahvempi kuin vanha.

Hyväksyntä ja toisin toimiminen

Aivan ensiarvoisen tärkeää  on pysähtyä syyllisyyden tunteen äärelle. Havaita asioiden tila. Missä olen, mikä on totta. Ensin pitää havaita ja tehdä esimerkiksi tehtävä 1. Missä olen ja mikä kaikista ajatuksistani onkaan totta.

Jotta voi muuttua, on tiedettävä, mitä tahtoo muuttaa.

Myötätuntoinen hyväksyminen ja aktiivinen uuden toiminnan harjoittaminen, toisto-toisto-toisto, on avain aitoon ja välittävään yhteyteen itsen kanssa.

Kuten usein tykkään muistuttaa, ei ole pikatietä onneen, vaikka mainosmiehet siitä mielellään puhuvat. Ei ole pikakurssia, vaan on elämä ja sen valinnat. On jokainen aamu, jolloin voi valita, miten päivänsä kuluttaa.

Syyllisyys on kuitenkin vain tunne. Se ei tapa, satuta tai vahingoita. Vasta se, kuinka siihen reagoimme tai kuinka toimimme sen ohjaamina, aiheuttaa ongelmia.

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.

KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä ja nyt!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com