Viran puolesta ja palkkaa vastaan – Kalenterinlehti kääntyy
Tammikuun alkaessa on perinteisesti ollut aika vaihtaa uuteen kalenteriin. Sähköisen kalenterin käyttäjällä ei tätä vuodenvaihderituaalia ole. Se on vahinko. Kuten runossa sanotaan, aika valuu kuin jää kuumien käsiemme välistä. Ajasta saa otetta jakamalla sitä erilaisiin kausiin, jaksoihin ja hetkiin. Ajan ja oman elämänkulun hahmottaminen erilaisissa jaksoissa auttaa suunnittelussa ja unelmoinnissa.
Koulujen ja opiskeluaikojen vaikutuksesta monet mieltävät uuden vuosijakson alkavan syksyisin. On muutenkin luontevaa, että jos työvuosi päättyy pitkään vuosilomajaksoon, sen jälkeen aloitetaan uusi kausi. Toiset mieltävät kevään uuden jakson aluksi. Vuosia voi katsoa myös pidemmällä aikavälillä. Kierkegaardin mukaan elämä eletään alusta loppuun, mutta ymmärretään lopusta alkuun. Siinä vaiheessa, kun on kymmeniä vuosia vanha, voi elämästään elämästä löytää toistuvia ajanjaksoja, ja hetkiä, jolloin suuria muutoksia tapahtui. Mikä on sinun muutossyklisi? Onko se seitsemän vuotta, kuten esimerkiksi Rudolf Steiner ja Martti Luther ovat opettaneet, vai yhdeksän tai yksitoista vuotta, kuten Auringolla? Monesko tuotantokausi sinulla on menossa? Syklien löytäminen antaa paitsi ymmärrystä, myös kärsivällisyyttä silloin, kun muutoskausi on kohdalla.
Ranskan vallankumoushallinto tiesi, että jos halutaan muuttaa ihmisten arkea, pitää muuttaa ajan laskeminen ja kalenteri. Se on tehokas, jokapäiväiseen elämään vaikuttava vallankäytön muoto. Tasavaltalaiskalenterin mukaan nyt oltaisiin puolessavälissä Lumista kuukautta, tämän jälkeen alkaisi Sateinen ja sitten Tuulinen kuukausi. Vallankumouksellisen kalenterin käyttö ei kauaa kestänyt, eikä tunnin jakaminen kymmeneen osaan valitettavasti koskaan vakiintunut käyttöön. Silti on kiehtovaa ajatella, että kuukaudet voisi nimetä oman mielensä mukaan. Vuoden voisi aloittaa vaikkapa Innostus-, Ponnistus- ja Kannustuskuilla. Siitä voisi jatkaa Ilo-, Valo- ja Herkkukuukausilla.
Downton Abbeyssa Granthamin leskikreivitär Violet kysyy osuvasti: ”Viikonloppu? Mikä se on?” Viikonloppu on työtätekevän luokan käsite. Vaikka arkielämässä on käytännöllistä käyttää samoja aikamääreitä kuin muut, oman elämänsä ajanlaskun voi tehdä mieleisekseen. Torstailapsena minulla tulee joka keskiviikko viikko täyteen. Olisikin loogista aloittaa jokainen uusi viikko torstaista. Ensin kaksi työpäivää, sitten kaksi vapaapäivää, sitten kolme työpäivää, viikon lopuksi. Erittäin tasapainoinen ja sopusuhtainen viikko!
Myös päivät voi ajatella, isä Kiljusta siteeraten, ihan miten itse haluaa! Miksi uuden päivän pitäisi alkaa puoliltaöin, kun monet ovat jo nukkumassa? Tavallisella päivätyöläisellä uusi päivä alkaa aamulla. Kello 5.50, kun Merisää tulee radiosta, on hyvä aloitusaika. Tai parempi vielä, suden hetkellä kello neljä. Sitä ennen herää yöllä, sen jälkeen aamulla.
Digitaalinen kello on tehnyt ajalle saman kuin sähköiset kalenterit. Symboliset sivunkäännöt ja eteenpäin liikkuvat viisarit on sivuutettu katkeamattomalla aikapötkylällä. Kirkontorneissa ja toreilla oli kellot jo ennen kuin kellonajalla oli ihmisten arkipäivään mitään merkitystä. Viisarien liikkeen tarkoitus oli muistuttaa ylipäänsä ajan kulumisesta. Hetki hetkeltä ihmisen loppu on lähempänä. Parhaissa toimistoissa ja kokoushuoneissa onkin kello, jonka viisareiden raksutuksen sekä näkee että kuulee. Mikä voisi olla parempi muistuttaja siitä, että aika on rajallinen, ja itse kunkin elämä lyhenee sekunti sekunnilta. Parasta käyttää viisaasti ja hyvin se jäljellä oleva aika.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia. Ja muuten jos olet vielä vailla mitä parhainta kalenteria, voit tilata sen täältä